Kuukausi: marraskuu 2012

Jokainen meistä on ainutlaatuinen ja omanlaisensa. Elämän matkalla kulkiessamme menetämme ainutkertaisuuttamme ja alamme toimia jossakin määrin tai jopa kokonaan samanlaisesti kuin muut. Monet asiat tähän vaikuttavat. Se kipinä, joka meistä tekee ainutlaatuisen, on silti aina meissä olemassa. Olemme joutuneet sen piilottamaan tai se on vain jäänyt huomiotta. Kun on etääntynyt kipinästään tarpeeksi kauaksi, sitä alkaa kaivata. Haluaa löytää rakkauden itseään kohtaan ja oman viisautensa. Rakkauden ja ymmärryksen kasvaessa sitä alkaa huomata saman ainutkertaisuuden myös muissa ja silloin ymmärtää ehkä myös yhteyden, joka meitä kaikkia yhdistää.

"Olemme kaikki osa jumalaista kipinää. Meillä kaikilla tässä luomakunnassa on päämäärä nimeltä rakkaus. Herää rakkauteen. Mennyt ei palaa. Tuleva on osattava tunnistaa", Voittaja on yksin, Paulo Coelho.

Pelko on hyvin alkukantainen tunne ja se on positiivinen tunne, kun se suojelee meitä ja varoittaa vaarasta. Pelot, jotka estävät meitä tekemästä asioita, tuovat tullessaan negatiivisen energian. Pelkoja on monenlaisia, pieniä ja suuria. Pelkojen voittaminen vapauttaa energiaa ja antaa meille mahdollisuuden tehdä uudenlaisia asioita. Pelkojen väisteleminen tukkii energian virtausta meissä ja jos on joskus kohdannut pelkojansa ja voittanut niitä, tunnistaa välittömästi vapautumisen ja uudenlaisen voiman olemuksessaan. Pelko on tunne, jota me tarvitsemme, mutta sille ei tarvitse antaa määräysvaltaa, koska silloin se estää meitä kokemasta elämää aitona. Pelonkin voisi nähdä ystävänä, joka ohjaa meitä tiellämme.

"Soturi ei anna pelästyttää itseään etsiessään tarvitsemaansa. Ilman rakkautta hän ei ole mitään", Valon Soturin Käsikirja, Paulo Coelho.

Toistuvat samankaltaiset tilanteet elämässämme opettavat meille jotakin. Joskus voi hämmästellä, miksi aina kohtaa tiettyjä tilanteita ja tietyntyyppisiä ihmisiä. Jos huomaa käyttäytyvänsä aina samalla tavalla, voisi alkaa miettiä, että mikä on tilanteen oppiläksy. Yleensä käyttäytyminen kuitenkin muuttuu ja joka kerta kasvaa ja alkaa tiedostaa käyttäytymistään. Sitten voi sanoa oppineensa kokonaan läksynsä, kun sama tilanne ei enää toistukaan. Jippii, silloin voi riemuita ja juhlia saavutuksiaan. Elämä on kuitenkin oppimista loppuun asti, joten voi hyvinkin odottaa lisää oppimistilanteita, mutta erilaisia sellaisia. Vahvistuneena voi ottaa vastaan uudenlaisia oppimisentasoja. Voi luottaa siihen, että kaikki mitä opittavaksi tarjotaan, pystyy hoitamaan, koska elämä ei tarjoa ikinä mitään sellaista, mihin ei olisi tarvittavia tietoja ja taitoja. Pelko voi estää näkemästä tätä, epävarmuus voi sekoittaa mieltä, mutta jos voisi muistaa, että emme ole yksin ja että meistä kuitenkin pidetään huolta, vaikka sekin voi joskus epäilyttää. Elämän syvin tarkoitus ja merkitys on ilo ja rakkaus, mutta ihmisen mieli on se, joka kasvattaa murheet ja surut vuorenkorkuisiksi. Aikain saatossa ovat aina selvinneet ne ihmiset, jotka ovat jaksaneet uskoa johonkin suurempaan voimaan ja pitäneet toivoa yllä silloinkin, kun on näyttänyt ettei sitä ole missään. Usko, toivo ja rakkaus ovat elämän suurimpia voimia.

Tänä aamuna luonto yllätti valkoisella lumipeitteellä. Eilisen illan pimeys oli kuin poispyyhitty. Valoa tulvii jokapuolelta lumen myötä. Se toi tullessaan iloa ja puhtautta. Valkoinen lumi on todella kaunista. Koiramme riemastui lumesta ja riehaantui leikkimään. Lumipallojen rikkominen on sen mielipuuhaa talvella. Vaikka se onkin jo suhteellisen iäkäs, ei se estä sitä leikkimästä. Näin voisi olla myös meillä ihmisillä. Ei katso ikää, jos haluaa
pitää hauskaa ja leikkiä. Säilyttää leikillinen lapsen mieli ja olla silti vastuullinen, omavoimainen aikuinen on kasvamisen haaste meille kaikille.