Kuukausi: syyskuu 2012

Monesta suunnasta tulevat negatiiviset uutiset, ihmiset ja tilanteet elämässä heiluttavat mielenrauhaa päivittäinkin hyvin herkästi. Joskus helposti voi säilyttää tyyneytensä, joskus taas odottamattomat asiat saavat sen nopeasti pois raiteiltaan. Tilanteen tunnustaminen tietäen, että itsellä on jälleen mahdollisuus saavuttaa mielenrauha, on keino päästä asiassa eteenpäin. Hyväksy tilanne, koe tunteet ja sinulle sopivin keinoin puhdista itsesi ja päästä irti asiasta, joka suisti sinut raiteiltaan. Se vie juuri tarvitsemansa ajan. Aina kuitenkin vahvistut ja mielenrauhasi voimistuu.

"Vene on varmimmassa turvassa silloin kun se on satamassa, mutta ei veneitä ole rakennettu sen vuoksi", Zahir, Paulo Coelho.

Hyvin useasti tulee mietittyä, että miksi on niin vaikeaa elää hetkessä. Ajatukset sinkoilevat menneeseen, tulevaan ja viipyilevät välillä tässäkin hetkessä. Yksi hetki syntyy ja toinen kuolee. Läsnä on koko ajan syntymä ja kuolema. Jospa osaisi nauttia elämästä hetki kerrallaan suruineen ja iloineen, voisi illalla nukkumaan mennessään todeta:"Minä elin ja elän". Niin paljon syvää, rakkaudellista tunnetta liikkuu sisälläni tätä lyhyttä tekstiä
kirjoittaessani, että toivonkin sen tunteen energian tavoittavan lukijan, koska se on täynnä rakkautta.

Tänä aamuisena ajatuksena mielessäni alkoi pyöriä kysymys, miksi kaikille kokemuksille pitäisi aina löytää jokin "järkevä ja konkreettinen vastaus"? Eikö voisi joskus vain kokea ja luottaa omiin tuntemuksiin asioiden oikeasta laidasta. Selittelyllä ja asioiden järkeistämisellä ne useimmiten vain monimutkaistuvat.

Muistelen viime perjantaista kokemusta, kun tulimme nuorimman tyttäreni kanssa kotiin. Avasin ulko-oven ja astuimme sisään. Molemmat aloimme haistella kodin ilmaa, joka tuntui hyvin erikoiselta ja erilaiselta. Minusta haju oli tuttu ja se toi muiston edesmenneen isän työvaatteista, joita hän käytti kotipihassaan puuhastellessaan. Tytär oli samaa mieltä tuoksun olemuksesta, että se oli työvaatteiden tuoksua. Ei kenen tahansa vaan nimenomaan vaarin vaatteiden tuoksua. Tilanteesta tuli ihana, rakastava ja hauska kokemus. Tuli tunne, että isä/vaari pitää meistä huolta ja käy meitä katsomassa silloin tällöin, vaikka onkin jo kolme vuotta sitten siirtynyt rajan taa. Jos alkaisi järjellä miettiä tapahtunutta, se veisi siitä kaiken sen lämmön ja rakkauden, mitä koimme.

On asioita, joita ei tarvitse selitellä eikä järkeistää, koska se valtava rakkauden energia, mikä näissä tilanteissa on, puhuu puolestaan. Elämän moninaiset kokemukset ja aistimukset tekevät siitä mielenkiintoisen. Terve, tiedostava "maalaisjärki", iloinen, kevyt ja tutkiva asenne elämän monenlaisiin kokemuksiin avartavat sitä uusiin tietoisuustasoihin.

Monilla ihmisillä on näitä selittämättömiä kokemuksia, joita useasti kutsutaan yliluonnollisiksi ilmiöiksi. Mielestäni kuitenkin on kyseessä luonnollinen aisti ns. kuudes aisti, jota kaikki eivät ole uskaltaneet ottaa käyttöönsä tai kieltävät sen olemassaolon. Monet eivät uskalla vieläkään siitä puhua, toisille se taas on arkipäivää.  Kaikki ovat oikeassa kohdassa elämäntietään.

"Minulla on monia arpia, mutta kannan mukanani myös muistoja hetkistä, joita en olisi koskaan elänyt, jos en olisi uskaltanut ylittää rajoja", Kolumni-en ole onnellinen, Paulo Coelho.

"Eivät selitykset vie meitä eteenpäin, vaan oma halu jatkaa", Brida, Paulo Coelho.

Ystävyys on tärkeä asia. Ystävyyttä on monenlaista, mutta aina siinä tulisi olla molempien tai kaikkien ystävien kesken tasapuolista kommunikaatiota. Rakkaimmat ystävät ovat valmiit tekemään toistensa puolesta suuriakin asioita. Ystävän kanssa voi jakaa ilot ja surut luottamuksella. Kun hyvää ystävää ajattelee, voi tuntea sydämen alueella lämmintä väreilyä.

Minulle on lähipäivinä kerrottu myös toisenlaisesta ystävyydestä, joka oikeastaan paljastuu aivan muuksi kuin ystävyydeksi. Toinen saattaa olla vain kohde, jolle kerrotaan vain omista asioista eikä välttämättä edes kysytä toisen kuulumisia. Saattaa olla niinkin, että niin kauan kuin toisella on ongelmia tai surua elämässään jaksetaan olla kiinnostuneita hänestä, mutta kun elämä alkaa taas näyttää valoisat puolensa, ystävä kaikkoaa. Tuntuu, että tällainen ihminen saa voimansa toisen epäonnesta. Syitä tällaiseen käyttäytymiseen on monia, varmasti yksi sellainen on kyvyttömyys käsitellä omia asioitaan. Halutaan elää vahvaksi koetun muurin sisällä ulkoista, elämätöntä elämää korostaen omaa erinomaisuuttaan. Ei uskalleta kohdata niitä aitoja tunteita, jotka tekevät elämästä rikkaan. Ketään ei voi pakottaa heräämään unestaan ja avaamaan sydäntään. Ystävänsä voi silti aina valita. Ei tarvitse loputtomiin antaa ja näin väsyttää itseään. Oikeastaan on suuri rakkaudenteko lopettaa tällainen ystävyys, koska silloin antaa myös toiselle mahdollisuuden havahtua näkemään asiat sydämellään.

Kaikki kohtaamamme ihmiset ovat tärkeitä, koska aina on mahdollisuus heidän kauttaan oppia itsestään uusia puolia.

"Kun teet totutut asiat toisin, annat sisimpäsi uudelle ihmiselle tilaa kasvaa", Pyhiinvaellus, Paulo Coelho.

"Kaikki on kirjoitettu ääniin. Ihmisen menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus. Ihminen, jolla ei ole kuuntelemisen lahjaa, ei kuule elämän meille, joka hetki antamia ohjeita. Vain se, joka kuulee nykyhetken äänen osaa tehdä oikean päätöksen", Pyhiinvaellus, Paulo Coelho.