Kuukausi: syyskuu 2012

Huomasin jo eilen tienvarsimainoksessa tekstin:"Elä tänään". Näin se on ajattelin, mutta kun pääsin tarpeeksi lähelle, luin toisen tekstin:"Maksa huomenna". Mainoksessa oli joku antiikin hahmo aurinkolasit päässä. Näin luodaan virheellistä kuvaa elämisestä yleensä. Jos ei ole rahaa elää tänään, niin huomenna on vielä sen lisäksi velkaa, jos tuohon mainoksen harhaan tarttuu.

Me kaikki tiedämme, että elämiseen tarvitaan rahaa. Onnellisuuteen sitä ei tarvita yhtään, koska onni on sisäinen olotila, jota ei suurillakaan rahasummilla saa ostettua. Onni on iloa ja rakkautta elämää, itseä ja toisia kohtaan. Jos lähdet etsimään onnea ulkopuoleltasi, saatat huomata taivaltaneesi koko maailman ympäri ja palattuasi kotiin, huomaatkin sen koko aika olleen läsnä, sinussa, sydämessäsi. Joskus pitää lähteä kauas nähdäkseen lähelle.

Tänä aamuinen syksyinen luonto on tulvillaan monenlaista; on kirkkaita, voimakkaita värejä, raikasta tuulta, aurinkoa, kuihtuneita kukkasia, kuolleita ja lahonneita lehtiä, sieniä; elämän sykintää ja sen hiipumista. Koko elämän kirjo läsnä tässä ja nyt näyttäytyy meille joka päivä, vaikka itse elämmekin omaa tiettyä vaihettamme.

Luonto puhuu hyvin voimakkaasti tänäänkin ja minä vaikenen ja kuuntelen.

Tänä aamuna lempeä myötätuuli, joka työnsi minua eteenpäin lenkilläni, sai minut miettimään elämänvirtaa. Monesti ajatellaan, että elämänvirrassa uiminen on mahdollista vain esim. lomalla tai vapaapäivinä. Ainakin se on silloin helpompaa, kun ei ole työn rutiineja. Siltikin elämänvirta kuljettaa meitä kaikkia joka päivä, saatamme vain itse tehdä siihen virtaan mutkia tai vaikeakulkuisempia reittejä. Minun mielestäni velvollisuudet ja vastuut eivät tyrehdytä elämänvirtaa. Ei virtauksen mukana eläminen tarkoita vastuutonta ajelehtimista, vaan päinvastoin tietoista vastuunottamista omasta elämästä. Jokapäiväisessä työssään voi keskittyä hetkessä tekemiseen, toki täytyy tehdä myös pitempiaikaisia suunnitelmia, mutta se ei estä keskittymistä kuhunkin hetkeen täysipainoisesti.

Vastuunottaminen omasta elämästä ja hetkessä eläminen on elämänvirran sujuvaa virtausta, jossa myös jumalallisuus näyttäytyy monin tavoin ohjaten ja neuvoja antaen.

Aamuisella lenkillä tien vieressä oleva sienirykelmä sai ajatukseni perheeseen yleensä ja sen merkitykseen. Kuvassa sienet ovat tiiviissä ryhmässä; on aivan pieniä sieniä, jo aikuisiässä olevia sieniä ja kiertokulun loppuvaiheessa olevia sieniä. Muutamat erillään olevat sieniryhmät muodostavat kuitenkin laajemman yhteisön.

Perhe on elämän tärkein perusyksikkö. Elämän tarpeelliset eväät tulisi saada omalta perheeltä. Korostan nyt kuitenkin enemmän tunnepuolen asioita, koska ehkä ne ovat jääneet taka-alalle. Niitä ovat merkityksellään sivuuttaneet ulkoiset seikat. Ehdoton rakkaus, turvallisuus ja kaikenkattava hyväksyntä ovat tärkeimpiä asioita ihmisille kehityksensä alkuvaiheessa. Kunpa oppisi säilyttämään vanhemman rakkauden samanlaisena kuin se kohdistuu vastasyntyneeseen lapseen.

Kaikilla perheyhteisön jäsenillä on mahdollisuus rikastuttaa perheen elämää. Elämän erivaiheissa olevilla ihmisillä on jokaisella omat opetus- ja oppimisaiheensa. Laajemmassa perspektiivissä katsottuna meillä on valtavat mahdollisuudet kehittyä ihmisinä, mutta niin vähän vielä käytämme niitä.

Koskaan ei ole liian myöhäistä osoittaa sitä rakkautta, jota me kaikki myös itse kaipaamme.