Kuukausi: syyskuu 2012

Kun on kokenut muutoksen, suuren tai pienen, on olo yleensä sen jälkeen hämmentynyt. Uusi vaatii totuttelua, koska onhan vanha poistuessaan paljastanut jotakin uutta, erilaista. Uudistuneena ja virkistyneenä katselee kuin uusin silmin. Tosin innostus voi johtaa nopeisiinkin ratkaisuihin. Toisaalta voi haluta antaa uuden ikäänkuin laskeutua, maadoittua rauhallisesti.

Eilinen voimakas tuuli toi tullessaan aistimuksen muutoksesta ja illalla alkanut sade ikäänkuin viimeisteli työn. Se pesi puhtaaksi ilmaan nousseet vanhat pölyt. Aamun kirkkaus puolestaan paljasti luonnon monet värit kirkkaina ja ilmassa oli hämmentynyttä seesteisyyttä. Jäljellä on vielä kesän vihreyttä, kesäkukkien kauneutta, mutta jo alkavaa syksyn väriloistoa vaahteroissa ja punaisia pihlajanmarjoja; kaikki sopusoinnussa keskenään. Luonto viestii meille muutoksen jälkeistä tasapainon ja seesteisyyden olotilaa.

Kun me kaikki olemme omassa kohtaa elämämme kehitysvaiheessa, tekee se kanssakäymisestä muiden ihmisten kanssa hyvin mielenkiintoisen ja kyllä, monesti kovinkin haastavan. Jos erilaiset tilanteet käynnistävät meissä sisäisen pohdinnan, tapahtuu aina kehitystä. Se voi olla pelkästään sisäistä asioiden pohdintaa, mutta myös keskustelut asianosaisten tai muiden kanssa antavat tapahtumille lisää ymmärrystä ja uusia näkemyksiä.

Jos yleensä kaikki olisivat samaa mieltä asioista, olisi kanssakäyminen kovin harmoonista. Näin ei kuitenkaan useimmiten ole, vaan mielipiteitä on yhtä paljon kuin on ihmisiäkin. Joskus mielipiteet jäävät sanomatta ja silloin ne tukkivat ihmisen energian virtauksen. Jos taas uskaltaa sanoa ja olla eri mieltä asioista energian virtaus on jatkuvaa. Saattaa olla, että erilaiset mielipiteet koetaan negatiivisina, koska ajatellaan, että pelkästään samanmielisyys on positiivista. Näin voi ollakin, jos kaikki todellakin ovat samaa mieltä. Jos on kuitenkin eri mieltä, eikä uskalla sanoa, aiheuttaa itsessään oman energiansa tukkeutumista. Mistä sen sitten tietää, että energia tukkeutuu? Asiaa jää vatvomaan ja miettimään; minun olisi pitänyt sanoa. Ei hätää, tulee varmasti uusia tilanteita, jolloin voi korjata asian ja tuoda mielipiteensä julki.

Samanmielisten ihmisten kanssa on helppo olla tekemisissä, mutta silloin saa myös itselleen tukea, vahvuutta ja mukavaa yhdessäoloa, jota me kaikki tarvitsemme. Silti monenlaiset keskustelut ja tilanteet eri mielipiteistä opettavat meille uusia asioita elämästä tai vahvistavat entisestään omia ajatuksiamme. Ihmisten erilaisuus on rikkaus.

Kaikkia tarvitaan ja kaikkien on mahdollista viedä omaa henkistä kehitystään eteenpäin elämässään.

Elämässä ei ole mitään itsestäänselvyyksiä ja siksi jokainen aamu tuo tullessaan myös mahdollisuuden uuden oppimiseen, ihmeisiin ja kiitollisuuteen elämästä ylipäätään.

"Tasapainoisesti elääkseen on oltava jatkuvassa liikkeessä, vain siten jokainen päivä on erilainen", Zahir, Paulo Coelho.

"Onneton on se, joka pelkää ottaa riskejä. Hän ei ehkä milloinkaan koe pettymyksiä tai takaiskuja eikä kärsi kuten ne, joilla on unelma. Mutta kun hän katsoo taaksepäin, hän kuulee sydämensä sanovan:"Mitä olet tehnyt ihmeille, joita Jumala on kylvänyt päivillesi", Piedrajoen rannalla istuin ja itkin, Paulo Coelho.

 

 

Jo eilen huomasin, että kaunis amiraaliperhonen maisteli mettä kukasta kukkapenkissämme. Yritin ottaa siitä kuvan, mutta sepä ei antanutkaan. Kolme kertaa yritin, se lähti lentoon heti, kun lähestyin sitä. Tänään huomasin sen saman amiraalin ruukussa, jossa on samettikukkia. Ryntäsin ulos. Aloin jutella sille: "Älä lennä pois. Olet niin kaunis. Anna minä otan sinusta kuvan." Lähestyin sitä hyvin varovasti ja hiljaa kuiskaten. Se reagoi lähestymiseeni, niin että sen liike pysähtyi. Se selvästi tunnusteli minua. Lähestyin edelleen hiljaa jutellen. Pääsin kuvausetäisyydelle ja se laittoi siipensä suppuun. "Kiltti, voisitko avata siipesi, niin kuvasta tulee kauniimpi". Siivet avautuivat ja sain otettua neljä kuvaa. Välillä se tosin vaihtoi asentoa ja aukoi ja sulki siipiään ihankuin etsiäkseen uutta kuvausasentoa. Otin vielä yhden kuvan ja sitten kiitin sitä ja annoin sen jatkaa meden juontia.

Jokaisesta elämän tilanteesta tai kohtaamisesta voi löytää merkityksiä, jos niitä alkaa oikein miettiä. Kohtaapa sitä sitten jonkun ihmisen tai eläimen. Minulla on juuri kirjastosta lainassa Markku Backmanin kirja voimaeläimet, koska eri eläinten ominaisuudet nimenomaan voimaeläiminä ajatellen ovat hyvin mielenkiintoisia.

Voimaeläin kirjassa kerrotaan, että perhosen voima on muutos. Käyhän se läpi suuren muutoksen toukasta kauniiksi perhoseksi. Perhosen voima antaa meille rohkeutta muuttaa elämäämme koko ajan ja nähdä muutokset hyvin herkkinä ja iloisina. Jokaisen meidän elämä on ainutlaatuinen seikkailu. Perhosen voima tekee siitä seikkailusta tanssia. Perhosen voimalla opimme löytämään oman tapamme liikkua ja ilmaista iloamme. Se viestittää elämän keveydestä.

Hyvin useinhan koemme muutokset raskaina, koska ne heittävät meidät pois mukavasta vanhasta olotilasta. Perhonen auttaa meitä näkemään muutokset kevyinä ja opetuksina meille. Kun olemme oppineet tarpeeksi, voimme alkaa käyttää oppimaamme jakaaksemme sitä eteenpäin ilolla aivan kuin kuoriutuisimme kotelostamme kauniiksi perhoseksi. Kirja kehottaa vielä miettimään, kun näemme perhosen, missä vaiheessa muutosta elämässämme itse olemme? Olemmeko toukkavaiheessa etsimässä uutta vai kotelovaiheessa sulattamassa yksinäisyydessä kokemaamme? Vai olemmeko jo saaneet asioista oman näkemyksemme ja voimme lentää iloisena ja vapaana kuin perhonen.

Tämän amiraaliperhosen kuvan tarkoitus on herättää sinut kysymään itseltäsi, missä vaiheessa sinä olet elämäsi muutoksessa? Ajattele asiaa leikkisästi ilman turhia paineita, jos kuva ei sinua herättele, hyväksy sekin.

Eilen seisoskelin mökin pihamaalla ja katselin pellolle. Samanaikaisesti katseeni kiinnittyi ruohikossa seittiään kutovaan isoon hämähäkkiin. En ole aikaisemmin nähnyt niin suurta hämähäkkiä. Katsoin myöhemmin netistä ja kyseessä oli ristihämähäkki. Sen takaosa oli ainakin 1 1/2 cm. Se työskenteli verkon kimpussa ja näin, kuinka se eritti
kehruurauhasista lisää ainetta verkkoon. Se oli äärettömän kaunis ja niinpä tietysti halusin ottaa siitä kuvan. Se tajusi tilanteessa jotakin outoa ja jähmettyi paikalleen ja keskeytti kauniin verkon teon. Ja hups se putosi maahan. Mitä olinkaan mennyt tekemään. Löysin sen heinikosta ja nostin ruohonkorrella takaisin verkkoon. Siinä se nökötti jonkin aikaa ja lähti sitten kulkemaan seittiä eteenpäin. Taas se putosi. Ajattelin, että se pääsee sieltä omin avuin ylös, enkä enää puutu sen hommiin. Kaiken lisäksi kuvasta tuli epätarkka, joten onnistuin vain sillä hetkellä sotkemaan hämähäkin suunnitelmat. Onneksi älysin jättää sen rauhaan ja hoitamaan itse työn, jonka se osaa parhaiten.

Mietin, että joskus kiiruhdamme auttamaan sellaisia, jotka eivät tarvitse neuvojamme tai ohjeitamme. Joskus taas, kun todellinen apu olisi tarpeen, käännämme selkämme. On aika merkillistä, että esimerkiksi lasten pahoinpitely tapauksissa, jossa on varsin selkeitä fyysisiä merkkejä, ei kukaan auta. Kun taas oletuksille perustuvia puuttumisia asioihin tapahtuu herkemmin. Tarkoitan, että ihminen omassa viisaudessaan kuvittelee tietävänsä, mikä on toisen elämälle parasta.

Kautta historian, kun ihmisten vauraus on lisääntynyt, on lisääntynyt myös itsekkyys. Itsekkyys ilmenee sitten välinpitämättömyytenä toisia kohtaan. Tänä aikana on kuitenkin lisääntynyt vaatimus löytää omaa merkitystä elämälle, mutta kasvu tapahtuukin silloin sisäänpäin, jolloin alkaa löytyä aitoa tunnekulttuuria. Vauraus saattaa kiinnittää ihmisen huomion liiaksi ulkoisiin asioihin, jolloin sisäinen kasvu voi jämähtää.

On olemassa paljon ihmisiä, jotka haluavat vilpittömästi auttaa, mutta on vielä liikaa ihmisiä, jotka haluavat vain kaiken itselleen. Tulipa mieleeni vanha sanonta:"Hyvä antaa vähästä, paha ei paljostakaan". Onkin niin, että omaa pahaa oloa peitetään kaikella ulkoisella, joten sitä haalitaan lisää peitoksi, joten mistään ei voi luopua. Ihminen , joka on löytänyt elämälleen sisäistä merkitystä, voi antaa vähemmästäkin toiselle, koska se ei ole hänen sisäisestä hyvästä olostaan pois.

Meillä kaikilla olisi niin paljon annettavaa toisillemme;aikaa, ystävyyttä, kiitosta, hymyjä, vaatteita, rahaa, ruokaa, hellyyttä, rakkautta, positiivisia ajatuksia...lista voi jatkua loputtomiin...

"Mitä paremmin ymmärrät itseäsi, sitä paremmin ymmärrät maailmaa", Brida, Paulo Coelho.