Kun me kaikki olemme omassa kohtaa elämämme kehitysvaiheessa, tekee se kanssakäymisestä muiden ihmisten kanssa hyvin mielenkiintoisen ja kyllä, monesti kovinkin haastavan. Jos erilaiset tilanteet käynnistävät meissä sisäisen pohdinnan, tapahtuu aina kehitystä. Se voi olla pelkästään sisäistä asioiden pohdintaa, mutta myös keskustelut asianosaisten tai muiden kanssa antavat tapahtumille lisää ymmärrystä ja uusia näkemyksiä.
Jos yleensä kaikki olisivat samaa mieltä asioista, olisi kanssakäyminen kovin harmoonista. Näin ei kuitenkaan useimmiten ole, vaan mielipiteitä on yhtä paljon kuin on ihmisiäkin. Joskus mielipiteet jäävät sanomatta ja silloin ne tukkivat ihmisen energian virtauksen. Jos taas uskaltaa sanoa ja olla eri mieltä asioista energian virtaus on jatkuvaa. Saattaa olla, että erilaiset mielipiteet koetaan negatiivisina, koska ajatellaan, että pelkästään samanmielisyys on positiivista. Näin voi ollakin, jos kaikki todellakin ovat samaa mieltä. Jos on kuitenkin eri mieltä, eikä uskalla sanoa, aiheuttaa itsessään oman energiansa tukkeutumista. Mistä sen sitten tietää, että energia tukkeutuu? Asiaa jää vatvomaan ja miettimään; minun olisi pitänyt sanoa. Ei hätää, tulee varmasti uusia tilanteita, jolloin voi korjata asian ja tuoda mielipiteensä julki.
Samanmielisten ihmisten kanssa on helppo olla tekemisissä, mutta silloin saa myös itselleen tukea, vahvuutta ja mukavaa yhdessäoloa, jota me kaikki tarvitsemme. Silti monenlaiset keskustelut ja tilanteet eri mielipiteistä opettavat meille uusia asioita elämästä tai vahvistavat entisestään omia ajatuksiamme. Ihmisten erilaisuus on rikkaus.
Kaikkia tarvitaan ja kaikkien on mahdollista viedä omaa henkistä kehitystään eteenpäin elämässään.
Elämässä ei ole mitään itsestäänselvyyksiä ja siksi jokainen aamu tuo tullessaan myös mahdollisuuden uuden oppimiseen, ihmeisiin ja kiitollisuuteen elämästä ylipäätään.
"Tasapainoisesti elääkseen on oltava jatkuvassa liikkeessä, vain siten jokainen päivä on erilainen", Zahir, Paulo Coelho.
"Onneton on se, joka pelkää ottaa riskejä. Hän ei ehkä milloinkaan koe pettymyksiä tai takaiskuja eikä kärsi kuten ne, joilla on unelma. Mutta kun hän katsoo taaksepäin, hän kuulee sydämensä sanovan:"Mitä olet tehnyt ihmeille, joita Jumala on kylvänyt päivillesi", Piedrajoen rannalla istuin ja itkin, Paulo Coelho.