Kun on kokenut muutoksen, suuren tai pienen, on olo yleensä sen jälkeen hämmentynyt. Uusi vaatii totuttelua, koska onhan vanha poistuessaan paljastanut jotakin uutta, erilaista. Uudistuneena ja virkistyneenä katselee kuin uusin silmin. Tosin innostus voi johtaa nopeisiinkin ratkaisuihin. Toisaalta voi haluta antaa uuden ikäänkuin laskeutua, maadoittua rauhallisesti.
Eilinen voimakas tuuli toi tullessaan aistimuksen muutoksesta ja illalla alkanut sade ikäänkuin viimeisteli työn. Se pesi puhtaaksi ilmaan nousseet vanhat pölyt. Aamun kirkkaus puolestaan paljasti luonnon monet värit kirkkaina ja ilmassa oli hämmentynyttä seesteisyyttä. Jäljellä on vielä kesän vihreyttä, kesäkukkien kauneutta, mutta jo alkavaa syksyn väriloistoa vaahteroissa ja punaisia pihlajanmarjoja; kaikki sopusoinnussa keskenään. Luonto viestii meille muutoksen jälkeistä tasapainon ja seesteisyyden olotilaa.