Toisinaan herään keskellä yötä, ja jokin ajatus valtaa mieleni niin, että se vie unen mennessään ja virkistyn. Tänä yönä muistin jälleen kerran, kuinka kohtasin enkelin. Tämä kokemus on varhaisin muistoni enkelistä, ei suinkaan viimeinen ja ei ehkä ensimmäinenkään kohtaaminen, mutta tästä kohtaamisesta on ensimmäinen vahva muistijälki, niin vahva ettei se ole vuosienkaan saatossa unohtunut. Kun kaikella on aikansa ja paikkansa, niin tällä muistolla on juuri nyt ja tänään oma tärkeä merkityksensä.

Olin silloin 7-vuotias. Ei ollut mitenkään tavanomaista, että olin yksin kotona, koska olin hoidossa silloin, kun vanhemmat olivat töissä ja isommat sisarukset olivat koulussa. Sinä lauantaipäivänä olin kuitenkin yksin kotona. Menin olohuoneeseen ja pysähdyin ovelle, koska se, mitä näin oli odottamatonta. Valtava, kirkas valopylväs tai valo, joka ulottui lattiasta kattoon pysähdytti minut siihen paikkaan. Tuijotin sitä varmaankin hämmentyneenä ja ihmetellen, mikä se oli. Pelko kuitenkin astui esiin ja pakenin ulos loppupäiväksi. En uskaltanut mennä sisälle. En muista, että olisin kertonut siitä kenellekkään tai jos olinkin kertonut luultavasti se olisi mennyt vilkkaan mielikuvitukseni piikkiin. Asialla ei ole merkitystä tänään, koska sen kokemuksen muisto on tärkeä ja siihen liittyvä pelko on aikaa päivää sitten vaihtunut turvallisuudeksi.

Tämä aika maailmassa on monella tapaa sekava ja on suuria vastakkainasetteluja monellakin elämän alueella niin yksilön kuin yhteisöjenkin tasolla. Arjessa on monet haasteensa ja ilonsa. Yksi iso turvallisuus ja luotettavuus tekijä elämässäni on enkelit. Uskoni enkeleihin ei tarkoita, että voisin jotenkin siirtää vastuuta tekemisistäni heille, vaan päinvastoin saan heiltä varmuutta tehdä sellaistakin, joka vaatii rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta. On ollut hetkiä, jolloin ajatukset ovat olleet niin murskaavia ja ahdistus niin piinaava, että ilo on kaikonnut jonnekin ulottumattomiin. Sellaisella hetkellä lämmin kosketus kuin kämmen olkapäällä on tuonut hetkeen lohdun ja tunteen, että ei ole yksin, vaikka näkyvästi onkin yksin.

Uskoni enkeleihin tuo elämään uusia ulottuvuuksia. Se antaa voimaa arkipäivään, jokapäiväiseen elämään. Se on yksi monista elämäni tärkeistä asioista. Se ei poista mitään, vaan tuo lisää sisältöä. Se antaa rohkeutta seistä omilla jaloillaan ja tuo positiivistä energiaa kohtaamisiin ja ylipäätänsä elämiseen. Se ei suinkaan poista ongelmallisia tilanteita eikä haasteita, mutta se saattaa antaa vastauksia ja voimaa tehdä päätöksiä. Siltikin on uskoni ollut monta kertaa koetuksella ja epäilykset ovat nostaneet päätänsä, mutta monet tilanteet elämässäni ovat osoittaneet enkelien läsnäolon todelliseksi. Ja onhan sillä omalla suojelusenkelilläni nimikin, jota en aio paljastaa kenellekään. Se on meidän välinen asia.

Minä, joka uskon enkeleihin, rakastan arkea, jossa elämä tapahtuu ja on. Arjen tekemiset kohdistavat ajatukset ja mielen kulloiseenkin tehtävään ja ihmisten kohtaamisiin, mutta enkeleiden läsnäolo tuo tilanteisiin positiivista energiaa, vaikka ei heitä aktiivisesti ajattelisikaan.  Kun heidät on päästänyt elämään mukaan, ovat he siinä läsnä.

Usko enkeleihin jakaa tietysti ihmiset kahtia eli niihin, jotka uskovat ja niihin, jotka eivät usko. Usko mihin tahansa on mielestäni jokaisen oma asia, eikä ole minun tehtäväni ketään käännyttää eikä vakuuttaa omasta uskostani. Omat kokemukseni enkeleistä ovat tuoneet vain ja ainoastaan iloa, rakkautta, valoa ja voimaa elämääni erilaisissa elämäntilanteissa ja kohottaneet energiatasoani. Voin aina luottaa siihen, että kun ojennan käteni ja pyydän apua enkeleiltä minä saan juuri sen avun, jota tarvitsen eikä sitä apua, jonka luulen tarvitsevani.  Tästäkin asiasta opin koko ajan lisää ja keskeneräisyys tuo mielenkiintoa elämään.

 

 

 

 

 

 

Tänään luin Helsingin Sanomien Taloussivulta jutun ”Kuurosta koirasta syntyi hittituote”. Sen mukaan turkulainen Janita Leinonen kehitti uudenlaisen puhuttelemisen keinon kuuroutuneen koiransa kanssa kommunikoimiseen. Tästä lähti kehitys kansainväliseksi yritykseksi. Yrityksen nimi on Onemind Dogs. Yhtiön tavoite on opettaa ihmisiä ymmärtämään koiria, sen sijaan että koira koulutetaan ihmisen tahdon mukaan. Opetus perustuu tietynlaisiin kehonkielen tekniikoihin. Koirat kaikkialla maailmassa ymmärtävät kehonkieltä. Kouluttajan ei tarvitse osata sanaakaan esim. japania. Tämä yhtiö on lehden mukaan esimerkki mahdollisuuksista, joita internetaika avaa omistautuneille yrittäjille. Kaikki lähti liikkeelle Leinosen omista tarpeista. Sitten tuli kotivideoita ja muuta pientä. Kehitys on ollut nopeaa.

Ylläoleva on hieno esimerkki siitä, mitä rohkeus ja intohimo omaan asiaan saavat aikaan.

Aamupäivällä puhelimeni kilahti ja kun katsoin sitä, ruudulle pongahti Talouselämän sivu, jossa kerrottiin, että tietotekniikkapalveluyritys Tieto on käynnistänyt henkilöstöneuvottelut, jotka vaikuttavat enintään 500 henkilöön Suomessa ja enintään 340 henkilöön muissa maissa. Enempää en halunnut lukea, vaan aloin pohtia omassa mielessäni näitä kahta yritystä. En todellakaan ole mikään yritysasiantuntija, vaan voihan maallikkokin miettiä yritysasioita varsinkin silloin, kun ne herättävät mielenkiintoa.

Ajattelin, että selvä rakennemuutos on meneillään yritysmaailmassa. Tiukasti rahan hankkimiseksi keskittynyt yritys ei ole välttämättä kilpailukykyinen, vaikka palvelut olisivatkin mielekkäitä. Kun taas intohimo ja usko omaan toimintaan antavat vankemman pohjan. Tottakai tarvitaan muutakin eikä vähiten kovaa työtä, jota jaksaa tehdä, jos siihen on palava intohimo. Silloin ei voi edes puhua kovasta työstä, vaan työstä, josta nauttii.

Päällimmäiseksi ajatuksekseni jäi kuitenkin se, että kuinka paljon meillä Suomessa onkaan nuoria ja miksei vähän vanhempiakin ihmisiä, joilla on osaamista ja kiihkeyttä aloittaa uudenlaisia toimintamuotoja. Internet voi avata maailmanlaajuisia yhteyksiä suomalaisille, jotka ovat rohkeita ja sisukkaita. Asian voi ajatella nyt näinpäin, että suomalaiset voivat valloittaa maailmaa eikä aina niin, että täältä myydään kaikki toimivat yritykset ulkomaille. Valtiovallan pitää alkaa myös helpottaa yrittäjyyttä, koska asiat ovat tällä hetkellä liian monimutkaisia ja jopa kielteisiä yrittäjyydelle. Omasta kokemuksesta tiedän, kuinka pienyrittäjä joutuu tiukalle monenlaisten maksujen ja verojen kanssa.

Vaikka tälläkin hetkellä on erilaisissa vaikeuksissa olevia yrityksiä, on myös paljon yrityksiä, joilla on uudenlaisia liikeideoita ja uskoa omiin visiohin. Tuntuukin siltä, että ne jotka lähtevät uusin eväin liikkeelle ja ovat joustavia muutoksen virrassa, menestyvät. Ne, jotka pitävät sitkeästi kiinni kaikesta vanhasta, jopa loppuunkuluneista ideoista, alkavat hiipua. Olipa sitten kyse liike-elämästä tai henkilökohtaisesta elämästä on uskallettava lähteä muutokseen mukaan, koska ”vierivät kivet eivät sammaloidu”.

”Maailma on niiden, joilla on rohkeutta unelmoida ja jotka uskaltavat elää unelmaansa. Jokainen omien kykyjensä mukaan”, Valkyriat, Paulo Coelho.

 

Juuri äsken katsoin ikkunasta ja näin pääskysiä lentämässä pihamme yläpuolella, todella matalalla. En muista koskaan nähneeni niiden lentävän tällä tavalla pihallamme. Ovat voineet joskus lentääkin, vaan en ehkä ole niitä silloin huomannut. Hämmästyin ja tunsin ilon läikähtävän sisälläni. Menin ulos niitä katsomaan, mutta ne olivatkin jo lähteneet. Kirjoitan ne, koska niitä oli ainakin kolme. Tulin sisälle ja katsoin samasta ikkunasta ulos ja ne lensivät jo vähän kauempana, matalalla kuitenkin. Sana vapaus syttyi sydämessäni ja aloin miettiä. Mitä vapaus on? Minulle se on tällä nimenomaisella hetkellä ja varmasti tästä eteenkin päin vapautta valita omat ajatukset. Olen sen tiennyt aiemminkin, mutta juuri nyt se tieto lävisti minussa syvempiä tasoja ja antoi siitä ymmärryksen. Joka ainoa hetki, juuri nytkin voin valita, mitä ajattelen. Mietinkö iloisia vai surullisia ajatuksia? Ei se ole helppoa ja harjoitusta tarvitsee koko ajan, mutta se vahvistuu. Voi ajatella luottavaisia ajatuksia, sellaisia, että selviää hankalistakin ajoista vahvistuneen itsensä avulla. Vapaus on paljon muutakin, mutta vain minä itse ajattelen omia ajatuksiani.

"Me olemme vain ajatustemme tulosta", Buddha (563 eaa-483 eaa)

"Jokainen ajatus on todellinen, vaikuttava voima", Prentice Mulford (1834-1891).

"Kun elämässä kaiken menettää, on vapaus ainut, mitä käteen jää...", Haloo Helsinki.

Jostain luin, että pioni on puutarhojen kuningatar ja se on kyllä totta. Aurinkoisessa paikassa pihallamme pioni viihtyy ja kukkii kauniisti. Niistä on muodostunut iso pensas ja kukat ovat hyvin tiheässä. Tänään siistin pioneja, koska joukossa oli jo kukkineita ja sateen kastelemat olivat jo mädäntyneitä. Siltikin monet kukista kestivät sateen hienosti ja muutama aurinkoinen päivä on saanut ne jälleen loistoonsa. Tänään tartuin puutarha saksiini ja leikkasin jo kukkineet ja terälehtensä tiputtaneet pois, jotta vielä ne kukat, jotka ovat voimissaan, saisivat kukkia ja nekin, jotka ovat vielä nupussa, saisivat valoa auetakseen. Siinäpä ajatukset lensivät elämään yleensä. Ajattelin, että elämässä  tulee aikoja, jolloin ymmärtää, että on jätettävä toimimattomat asiat pois elämästä, leikattava ne kuin kuihtuneet kukat. Asiat ovat tulleet tiensä päähän, niistä on saanut niiden tarjoaman opin. Huomaamattani leikkasin muutaman nupunkin pioni pensaasta ja ajattelin, että toisinaan alullaan olevat ajatukset tai toiminnat eivät olekaan sellaisia, jotka olisi hyvä toteuttaa. Ne on uskallettava jättää ja keskittyä itselle tärkeämpiin töihin.

Huomaamattaankin sitä joka päivä karsii ajatuksiaan ja useammin tiedostaen keskittyy niihin ajatuksiin, jotka jo syntyessään tuovat iloa ja toivoa. Elämän jatkuva muutos on niin konkreettisen näkyvää luonnossa ja luonto kaikkinensa hyväksyy sen. Meille ihmisille se on joskus niin kovin vaikeaa. Eihän sitä tarvitse kaikesta luopua muutoksen pyörteissä. Sydämen syvyyksissä ja mielen pyörteissä voi säilyttää kaikki kauniit ja ihanat muistot elämästä, ne vain tarvitsevat tilan niiltä muistoilta, jotka ovat joskus satuttaneet, loukanneet.