Jostain luin, että pioni on puutarhojen kuningatar ja se on kyllä totta. Aurinkoisessa paikassa pihallamme pioni viihtyy ja kukkii kauniisti. Niistä on muodostunut iso pensas ja kukat ovat hyvin tiheässä. Tänään siistin pioneja, koska joukossa oli jo kukkineita ja sateen kastelemat olivat jo mädäntyneitä. Siltikin monet kukista kestivät sateen hienosti ja muutama aurinkoinen päivä on saanut ne jälleen loistoonsa. Tänään tartuin puutarha saksiini ja leikkasin jo kukkineet ja terälehtensä tiputtaneet pois, jotta vielä ne kukat, jotka ovat voimissaan, saisivat kukkia ja nekin, jotka ovat vielä nupussa, saisivat valoa auetakseen. Siinäpä ajatukset lensivät elämään yleensä. Ajattelin, että elämässä  tulee aikoja, jolloin ymmärtää, että on jätettävä toimimattomat asiat pois elämästä, leikattava ne kuin kuihtuneet kukat. Asiat ovat tulleet tiensä päähän, niistä on saanut niiden tarjoaman opin. Huomaamattani leikkasin muutaman nupunkin pioni pensaasta ja ajattelin, että toisinaan alullaan olevat ajatukset tai toiminnat eivät olekaan sellaisia, jotka olisi hyvä toteuttaa. Ne on uskallettava jättää ja keskittyä itselle tärkeämpiin töihin.

Huomaamattaankin sitä joka päivä karsii ajatuksiaan ja useammin tiedostaen keskittyy niihin ajatuksiin, jotka jo syntyessään tuovat iloa ja toivoa. Elämän jatkuva muutos on niin konkreettisen näkyvää luonnossa ja luonto kaikkinensa hyväksyy sen. Meille ihmisille se on joskus niin kovin vaikeaa. Eihän sitä tarvitse kaikesta luopua muutoksen pyörteissä. Sydämen syvyyksissä ja mielen pyörteissä voi säilyttää kaikki kauniit ja ihanat muistot elämästä, ne vain tarvitsevat tilan niiltä muistoilta, jotka ovat joskus satuttaneet, loukanneet.

Eilistä tekstiäni vahvuudesta lukiessani aloin ajatella asiaa laajemmin, lähinnä avun pyytämisen näkökulmasta.  On hyvä, että meillä on tässä näkyvässä maailmassa perheenjäseniä ja ystäviä, joilta saa ja joille voi antaa apua.  Täällä on meidän elämämme, jalat tukevasti maan pinnalla.  Kaikki, mikä kuuluu arkiseen elämäämme, on tärkeää.  Olemme syntyneet tänne elämään, kokemaan ja oppimaan erilaisia asioita. Tietenkin elämässä tapahtuu monenlaisia asioita niin iloisia kuin surullisiakin.  Näissä tunteissa ja kokemuksissa tarvitsemme muita. Haluamme jakaa iloamme muille ja taas surun ja tuskan hetkinä tarvitsemme itse lohdutusta ja tukea.  Näin on hyvä.

Elämän tyynissä vesissä ja myrskyissä olen kuitenkin itse saanut kokea monesti toisenlaistakin apua. Olen tuntenut, kuinka vierelläni on kulkijoita. Lempeä käsi on vetänyt syrjään juuri oikealla hetkellä ja olen välttynyt onnettomuudelta.  Olen kuullut kuiskauksia ja opastusta.  Olen oppinut pyytämään apua myös enkeleiltä ja maailmankaikkeuden puhtaimmalta rakkausenergialta, jota useimmiten kutsun Jumalaksi, koska se on meille ymmärrettävässä muodossa silloin. ("Jumala on yksi, vaikka hänellä olisi tuhat nimeä. On kuitenkin valittava yksi nimi, jolla Häntä voi kutsua", Paulo Coelho, Piedrajoen rannalla istuin ja itkin)

Nykypäivän ihmisen ongelmat ovat sitä luokkaa, että maallisen avun lisäksi tarvitaan henkistä tukea. Henkisyys on mielestäni vapaa monesti niin ahtaista uskonnollisista näkemyksistä.

Tätä siis mietin. Meitä autetaan niin monin tavoin. Huomaatko sinä sen tänään?

Kiitän kaikesta avusta ja tuesta, jota saan joka päivä.