Kuukausi: syyskuu 2012

Tänään sain jälleen kerran vahvistuksen siitä, että yksinkertaiset arkiset asiat ovat tärkeimpiä ilon ja onnen tuojia. Juttelin aamupäivällä vanhan miehen kanssa, joka istui penkillä pyörätien varrella. Hän kertoi odottavansa syömään pääsyä palvelutaloon. Ruoka tarjoillaan klo 11 ja vielä oli noin 10 minuuttia odotusaikaa. Hän sanoi:"Minä toivon, että on hernekeittoa ja jälkiruoaksi lettuja, kun ne ovat niin, niin hyviä".  Se toive tuntui tulevan sydämen pohjasta ja hän vielä lisäsi, että palvelutalossa on ruoka aina hyvää ja sitä saa syödä tarpeekseen. Hän tuntui olevan tyytyväinen elämäänsä. Hän kertoi, kuinka hän käy joka päivä ulkoilemassa, koska sisälläolo tekee hänet väsyneeksi. Kaikessa vaatimattomuudessaan hän oli onnellinen. Suu, jonka ehkä halvaantuminen oli vääntänyt toispuoleiseksi, oli hymyilevä. Vasen silmä hänellä oli luomen alla piilossa, mutta oikea oli kirkas ja eloisa. Korvissa hänellä oli kuulolaitteet, mutta vähän päätä kääntämällä hän kuuli, mitä sanoin. Ei yhtään valituksen sanaa kuulunut hänen suustaan sinä aikana, kun juttelimme. Tunsin oman olonikin entistä pirteämmäksi. Onko tässä päivässä jotain valittamista? Juuri niin paljon kuin itse haluaa. Tämä päivä on oikein hyvä päivä, kiitos!

Tämä päivä voi olla myös sinulle hyvä, jos niin päätät!

"Jokapäiväisessä elämässämme emme useinkaan tajua, että saamme paljon enemmän kuin annamme ja että elämästä tulee rikas vain kiitollisuuden myötä", Dietrich Bonhoeffer (1906-1945) luterilainen pappi.

 

 

 

Tämä alla oleva kuva, jonka eilen otin, laittoi minut ajattelemaan iloa ja hauskuutta elämässä.  Eilisellä lenkilläni vilkaisin sivulleni ja silloin näin kuvassa olevan sienen. Se sai minut hyvälle tuulelle, koska se oli jotenkin niin erilainen, poikkeava muusta ympäristön kasvustosta. Se viestitti minulle, että on tärkeää saada olla omanlaisensa, silti hyvä yhteiselo ja -työ on mahdollista, oikeasti ymmärrettynä rikastuttavaa.  Sen ihmisen
elämästä alkaa kadota ilo, jota yritetään väkisin vääntää johonkin "oikeaan muottiin" tai sellaiseksi, jollainen hänen pitäisi olla ikään, sukupuoleen tai johonkin muuhun ulkoiseen kriteeriin nähden verrattuna. Elä ja iloitse ja anna toistenkin elää ja iloita. Suvaitsevaisuutta ei voi koskaan oppia liikaa.

"Sillä, mitä joku sinusta luulee, on valtava voima niin kauan, kuin yrität todistaa jotakin muuta. Sen vaikutus lakkaa heti, kun ymmärrät, ettei toisen ihmisen luuloilla ole mitään tekemistä sinun kanssasi", kirjasta Sydänmagneetti, Vetovoiman salaisuus, Ruediger Schache.

Tänään sain mietittäväkseni, mitä oikein on rohkeus ja itseluottamus? Onko ihminen rohkea, kun hän uskaltaa sanoa omia mielipiteitään vahvasti toisten elämäntavoista? Onko ihminen täynnä itseluottamusta, kun hän joka tilanteessa haluaa sanoa oman mielipiteensä asioista eikä anna periksi? Totuushan on, että jokaisella on omia mielipiteitä, joillakin ne vain ovat piilossa itseltäänkin, koska ei ole ehkä tullut koskaan kuulluksi omana itsenään tai ei uskalla sanoa niitä.

Rohkea ihminen on mielestäni sellainen, joka uskaltaa tarttua asioihin, joista muut mielellään vaikenevat. Asioita, jotka hänen tarvitsee selvittää pystyäkseen elämään elämäänsä aidosti.  On helppoa puhua naapureiden ja muiden tekemisistä, mutta todella rohkeaa on katsoa omaan elämäänsä. Ihmisellä on tervettä itseluottamusta, kun hän uskaltaa elää ja näyttää tunteensa; itkeä silloin, kun on surua ja nauraa silloin, kun on naurun aika. Näin kirjoitettuna ei kovinkaan hankalalta tunnu, mutta on oikeasti haastavaa.  Mutta se ken lähtee itseään tutkimaan, ei enää matkansa edetessä halua lopettaa, koska kulkeminen oman elämänsä sisällä on paljon antoisampaa kuin seurata vierestä, kuinka elämä kulkee eteenpäin kokemattomana.

Herkkyys on vahvuus ja kovuus on heikkous. Rakkaus itseään kohtaan on avannut herkän ihmisen sydämen näkemään myös saman rakkauden toisissa ihmisissä, siksi hän kohtelee toisiakin samalla rakkaudella. Kun on joutunut sulkemaan rakkauden ulkopuolelleen, ei pysty silmillään näkemään sitä myöskään toisissa ihmisissä.

Avoin sydän, löytynyt aito rakkaus itseään kohtaan tuo tullessaan terveen itseluottamuksen ja todellisen rohkeuden, joka antaa mahdollisuuden kohdata ihmiset rehellisesti.

Olin perjantai-iltana tyttäreni Tarun kanssa kuuntelemassa Hyvinkääsalissa Koop Arposta ja Flute of Shamea. Vielä tänäänkin olen konsertin tunnelman lumoissa.  Reipas musiikki, rento meininki, kiva lontoolainen aksentti ja kolme hyvää soittajaa ja laulajaa tekivät illasta energisesti kohottavan. Koop Arposen vivahteikas, samettisen rosoinen ja silti herkkä ääni valloitti täysin sydämeni. Olen aina pitänyt hänen äänestään, mutta nyt sain ensimmäisen kerran kokea sen livenä. Hänen välitön ja rehellinen suhtautuminen kuuntelijoihin teki myös vaikutuksen.

Tällaiset hetket elämässä ovat tärkeitä, koska ne irrottavat arjesta. Tunteisiin vetoavat tilanteet laittavat myös energian virtaamaan. Jokaiselle löytyy jotakin, jos vain saa itsensä irroitettua rutiineista. Arkipäivän rutiinit ovat tärkeitä, mutta silloin tällöinkin erilaiset elämykset saavat aikaan muutosta; ehkä ajattelussa, tunnetiloissa ja jopa fysiikassa.  Elämällä on tarjottavanaan meille helmiä ja kun poimimme niitä, koemme positiivisia tunteita, joita levitämme ympäristöömme.