Kuukausi: tammikuu 2013

Tänään voimakkaana ajatuksena mieleni pohti erilaisia aikoja, rytmejä ihmisen elämässä. Olemme aikojen kuluessa joutuneet eroon kehon ja mielen ominaisista rytmeistä. Tehokkuus on vieläkin päivän sana työelämässä, vaikka varmasti toisenlaistakin ajattelua on jo olemassa. On sula mahdottomuus olla yhtä tehokas ja energinen koko ajan, eikä se suinkaan ole tarkoituskaan. On aika tehdä työtä ja on aika levätä; yksinkertaistettuna ajatukseni. Kokoaikainen tehokkuus vaikuttaa koko kehon hyvinvointiin huonontaen sitä, heikentäen unenlaatua mm. Monet voivat kokea syyllisyyttä ollessaan toimettomana, levätessään. Ne taas, jotka ovat esim. työttömiä voivat menettää toimeliaisuutensa liialliseen olemiseen. Tasapaino tässäkin asiassa olisi parasta. Matkalla yleiseen tasapainoon
me voisimme jokainen omalla kohdallamme miettiä, miten saisimme omaa elämäämme tasapainoisemmaksi. Kaikella ON aikansa.

"Olkoon elämämme hyvä, niin ajatkin ovat hyvät. Me luomme aikamme:sellaisia kuin me olemme, sellaiset ovat ajat",

Kirkkoisä Augustinus (354-430) teologi ja piispa.

Luonnon eri elementit saavat ajatukset liikkumaan hyvinkin syvästi. Luonnon kokeminen tunnetasolla syventää monenlaisia tuntemuksia. Vahva ykseyden kokemus koko luomakunnan kanssa virtauttaa energiaa sydänjuuria myöten. Me helposti ajattelemme luonnon olevan osa Luojaa, mutta vieläkin ajatellaan, että on jotenkin "suuruuden hulluutta" sanoa ihmisen olevan osa Luojaa. Näin se kuitenkin on. Oikeastaan kun sen kokee, se vetää hiljaiseksi ja tulee tarpeettomaksi korostaa omaa itseään. Sen tuntee sydämessään ja se tuo iloa, rakkautta, harmoniaa, monenlaisia positiivisia tunteita ja painotan erityisesti vielä, että ilman tarvetta tuoda itseään sanallisesti esiin,
minkäänlaiselle jalustalle, ei mitenkään paremmaksi kuin toiset, vaan hiljaisen tyyneksi ja tyytyväiseksi omasta olemisestaan. Ihminen, joka tunnustaa itselleen olevansa osa Luojaa, säteilee avoimen sydämensä kautta Luojan rakkauden energiaa vain olemalla ja tunnustamalla muidenkin samankaltaisuuden.

"Etsinnän jokainen hetki on Jumalan kohtaamista", Alkemisti, Paulo Coelho.

Monenlaisten uskomusten ja toimintamallien poistuessa ihmisen tietoisuudesta, kun omat kokemukset ovat luoneet toisenlaisia tapoja toimia ja olla, alkaa uudenlainen voiman herääminen. Se on jotakin syvältä sydämestä, sielun ytimestä kumpuavaa innostusta, joka herättää erilaiseen, jopa aivan uuteen toimintaan. Asioiden tärkeysjärjestys alkaa muuttua, koska se, mikä tuottaa iloa ja laittaa energian virtamaan, on tärkeää. Jokainen omalla kohdallaan saa miettiä tilanteensa, mutta innostusta ei kannata vähätellä. Se, mikä tuottaa onnea itselle, säteilee myös toisille...hyvin yksinkertaista, joskus jopa liiankin, koska on tapana monimutkaistaa asioita. Ehkei edes uskota, että helposti ja yksinkertaisesti voi saada asioita myönteisesti eteenpäin. Oman voiman positiivinen käyttö osaa ottaa myös toiset huomioon. Se on myös rehellisyyttä kaikkia, itseänsäkin kohtaan. Oma voima on se jumalallinen rakkaus sydämessä, joka on kaikki, mitä on.

"Innokkaasta työstä löytyy paratiisin portti, rakkaus joka muuttaa kaiken, valinta joka vie Jumalan luo", Kolumni-Kaksikymmentä vuotta myöhemmin, Paulo Coelho.

Mietin sitä, että vaikka lukisi viisaita sanoja, eikä niistä ymmärtäisi mitään, on silloin tieto tyhjää. Vaan kun kokemuksensa kautta tietoa käyttää, tulee siitä viisautta, joka pysyy. Tieto voi olla katoavaa, vaihtuvaa, mutta viisaus on pysyvää, kun sen syvästi oivaltaa.

"Älä yritä selittää tunteita. Elä ne täysin ja tallenna kaikki se, minkä tunsit kuin lahjana Jumalalta", Brida, Paulo Coelho.