Tekijä: Majakanvartija

Tänään aamulenkin jälkeen seisoin kotipihallani ja katselin sen kauneutta. Puut ja pensaat olivat kauniissa lumikuurassa. Aurinko laittoi niiden oksat säihkymään. Rauha alkoi levitä mieleeni ja luonnon kauneus herätti sydämeni huomaamaan hetken ihmeellisyyden. Auringonsäteet valaisivat pakkaslumihiutaleita niin, että ne näyttivät tanssivan ja kimaltavan kuin miljoonat timantit. Ensin hiutaleet tanssivat vasemmalta oikealle ja sitten ne vaihtoivat suuntaa oikealta vasemmalle ja sitten ylös ja alas. Jokin kevyt ilmavirta liikutteli hiutaleita, joita ei juuri näkynyt, kun katseen siirsi pois auringon valokeilasta. Keskittyneenä tähän tanssiin unohdin kaiken muun ja jäljellä oli vain pelkkä läsnäolo ja rakkaus. Hetkessä oli taikaa ja tunsin kiitollisuutta.

Minut havahdutti tästä tieltä kuuluvat reippaat askeleet. Naapurin ihana pikkutyttö käveli isänsä kanssa vetäen pulkkaa perässään. Iloiset "heipat" kuuluivat kirkkaalla lapsen äänellä ja lopuksi hän sanoi:"Mukavaa vapaapäivää"! Kirjoitetut sanat eivät riitä kertomaan, sitä positiivisten tunteiden määrää, jota tämä valloittava pikkuneiti latasi ilmoille.

Aito läsnäolo elämän hetkissä on iloa, joka on meidän kaikkien ulottuvilla.

Viime päivät ovat olleet sateisia, pimeitä, synkkiä.  Tänä aamuna maailma näytti ihanan valoisalta. Ohuenohut lumikerros peitti maata.  Puiden ja pensaiden oksat olivat saaneet kimaltavan pinnan.  Taivas oli kaunis, vaaleansininen ja aurinko pilkoitti aina välillä pilvien lomasta.  Tällaisena päivänä on helpompi itsekin olla valoisa.  Näin yksinkertaisesti sää vaikuttaa mielialaan, jos sen antaa vaikuttaa.

Eilen kohtasin monia hymyileviä kasvoja, vaikka oli synkkä ja sateinen päivä.  Kaikki eivät olleet sammuttaneet valojaan, vaan useat hymyt ja nauravat silmät kertoivat ilon tunteesta ihmisissä. Monet kulkivat silti pää painuksissa ja kasvot ilmeettöminä.  Kun kohtaa tällaisen ihmisen, voin valita, menenkö apatiaan hänen mukanaan vai autanko häntä hymyilemällä ja katsomalla silmiin. Minä valitsen jälkimmäisen vaihtoehdon, vain siten voin auttaa muita kulkijoita. Tuntea myötätuntoa, mutta ei sukeltaa toisen murheeseen, tuo valoa ja energiaa molemmille.

Siispä me, jotka koemme onnellisuutta ja iloa, jakakaamme sitä muille, näin ilo ja valo lisääntyy myös meissä.

Joulun lähestyessä lähetän kaikille rauhan ja ilon tunnelmia!

Tänään on jännittävä päivä, koska kirjoitan ensimmäistä kertaa blogiini. Se muuttaa elämääni, enhän vielä eilen kirjoittanut. Muutoksia on monenlaisia pieniä ja suuria;aina ne aloittavat jotakin uutta ja mitä muutokset tuovat tullessaan, ei voi tietää ja siksipä muutokset ovat jännittäviä.

Tunnen suurta kiitollisuutta, että saan kirjoittaa tätä ja ilmaista ajatuksiani. Tästä pääsenkin kiitollisuuden käsitteeseen ja tunteeseen. Olen ottanut tavakseni, ennenkuin edes nousen aamulla ylös sängystä, kiittää tulevasta päivästä. Elämässäni on ollut aikoja, jolloin on tuntunut, että kiitollisuuden aiheet ovat olleet kovin vähissä. Nykyään kiitollisuus täyttää mieleni joka päivä, on suuria ja pieniä asioita, joista voi olla kiitollinen. Tyytymättömyys voisikin olla vihje muutoksen tarpeesta. Tehdä jotakin toisin ja sitten saakin kokea kiitollisuutta.

Minä uskon, että jokaisella meistä elämäntilanteestamme huolimatta on aihetta kiitollisuuteen, aina löytyy jotakin. Ajatuksemme vain kiertävät useasti samaa tuttua rataa, ehkäpä juuri huolten rataa. Illalla viimeinen ajatus on joku huoli ja aamulla herätessä ensimmäinen asia on se sama huoli. Yksi ulospääsytie tästä kierteestä on etsiä joku asia elämässä, mistä voi olla kiitollinen. Muutos voi alkaa kiitollisuudesta. Asioiden selviäminen vie joskus aikaa, kaikki ei tapahdu silmänräpäyksessä, mutta jostain on aina aloitettava.

Kiitollisuus on laaja käsite ja siitä voisi kirjoittaa paljon. Voisitko aloittaa jo tänään muutoksen elämässäsi? Mieti, mistä voit kiittää? Mitkä ovat sinun kiitollisuuden aiheesi tänään?

KIITOS, kun luet tämän!