Talvinen luonto herätti tänään hyvin voimakasta yhteinäisyyden tunnetta kaikkeen olevaiseen. "Kell´ onni on, se onnen kätkeköön", kehotetaan runossa (muistaakseni Eino Leino?). Vaan kun onnen ja rakkauden tunteen antaa laajeta ja näkyä, se leviää kuin kulovalkea ympäristöön. Ei piilottaa saa onnea ja iloa, se kaksinkertaistuu, kun sen jakaa. Heitetään romukoppaan vanhat sanonnat ja korvataan ne uusilla. Mieluummin onnellinen ja hullu muiden silmissä kuin onneton ja eloton omissa silmissä.
