Tänään mietin sitä, kuinka kokemuksien ja oppimisen myötä alkaa havainnoimaan elämää ja ihmisiä sisältäpäin, omasta sydämestään käsin. Luulot ja opitut asiat alkavat muuttua tai hävitä kokonaan, kun saa omakohtaisia kokemuksia, jotka tuntuvat oikeilta kulloisenakin hetkenä. Muutos ja oppiminenhan ovat jatkuvaa. Kun rakkaus ja arvostus itseään kohtaan lisääntyy, alkaa myös näkemään toiset samanlaisena. Jos maailma ja ihmiset ovat uhkia, on oma kuva itsestä rakkaudetonta. Kun kokee itsensä arvokkaana ja rakkaudellisena, kohtelee toisia samanlailla, koska se rakkaus on meitä yhdistävä tekijä. Tällainen rakkaus auttaa näkemään koko luomakunnan arvokkaana ja kohtaamaan ja kohtelemaan kaikkia ja kaikkea yhtä hyvin kuin haluaa itseäänkin kohdeltavan.

"Myös rakkaus on mystinen asia: mitä enemmän jaamme sitä, sitä enemmän se moninkertaistuu", Kolumni-Työn kunnioittaminen, Paulo Coelho.

"Aikojen alusta ihmiset ovat yrittäneet ymmärtää maailmaa rakkauden avulla", Brida, Paulo Coelho.

Oivallusten ja kokemusten kautta oppii erottamaan järjen ja intuition äänen toisistaan. Kumpikin ovat tarpeellisia ja joskus niiden yhteistyö tuo tullessaan sen hetkisen tilanteen ratkaisun. Kuitenkin se mielenkiintoinen sisäinen ääni, joka tahtoo sinun tekevän jotakin, mitä ei voi järjellä sillä hetkellä selittää, on oikeassa. Tarvitseeko kaikkea saada järjellä selville? Eikö riitä, että luottaa oikean ratkaisun tunteeseen? Luottaa, että aikaa myöten selviää ratkaisun oikeellisuus juuri sinulle. Neuvoja ja mielipiteitä voi kysyä muilta, mutta ratkaisu olisi tehtävä omaan sydämeen luottaen, koska jos näin ei tee, on antanut päätäntävallan omastaan toiselle. Kun päättää itse, on vastuukin itsellä. Intuitio voimistuu entisestään, kun sen tietoon luottaa.

"Soturi tietää, että intuitio on Jumalan kirjoitusta, niinpä hän kuuntelee yhä tuulta ja puhuu tähtien kanssa", Valon Soturin Käsikirja, Paulo Coelho.

Kun vanhat ajatustiet, käyttäytymismallit ja uskomusjärjestelmät poistuvat, muuttuvat ihmisen kokemuksien myötä, tuo ne poistuessaan tyhjyyden tunteen. Vasta tämän jälkeen on mieli vastaanottavainen uusille ajatuksille, kokemuksille. Aina vanha poistuessaan antaa tilaa uudelle. Jos pitää tiukasti kiinni omista asenteistaan, ei uuttakaan voi tilalle tulla.  Oppimisen ja kehittymisen myötä tunnistamme meille tärkeät ja aidot tiedot ja taidot ja niiden totuus puhuttelee meitä.

"Emme ole yksin. Maailma muuttuu ja me olemme osa tuota muutosta. Enkelit ohjaavat ja suojelevat meitä", Valkyriat Paulo Coelho.

Joka päivä voi löytää elämästään hyviä asioita, vaikka tilanteita on monenlaisia. Yhdenkin päivän aikana voi elämä olla kuin vuoristorata, tunteita laidasta laitaan. Minä uskon, että hyvän voi löytää milloin tahansa, jos haluaa. Vaikka se löytämisen hetki olisikin vain muutaman sekunnin mittainen, on sen vaikutus suuri. Jostainhan on aloitettava, miksi ei aloittaisi heti. Lumimarjapensas herätti minut aamulenkillä huomaamaan kauneudellaan, kuinka esimerkiksi kaunista katsottavaa löytyy aina. Minusta pensaan marjat olivat kuin "valopalloja" muuten niin tummassa pensaassa. Huomion kiinnittämisellä erilaisiin asioihin ja tilanteisiin; nimenomaan positiivisiin, saa katkaistua rutiininomaisen ajatusmaailman. Utelias talitintti kävi katsomassa minua ikkunalaudalla tätä kirjoittaessani. Se keikutti päätään puolelta toiselle hetken aikaa ja sitten lensi omille teilleen. Myös uteliaisuus ja seikkailumieli tavallisessa elämässä tuo mukanaan uudenlaista virtausta.

"Kun teet totutut asiat toisin, annat sisimpäsi uudelle ihmiselle tilaa kasvaa", Pyhiinvaellus, Paulo Coelho.