Tekijä: Majakanvartija

Toistuvat samankaltaiset tilanteet elämässämme opettavat meille jotakin. Joskus voi hämmästellä, miksi aina kohtaa tiettyjä tilanteita ja tietyntyyppisiä ihmisiä. Jos huomaa käyttäytyvänsä aina samalla tavalla, voisi alkaa miettiä, että mikä on tilanteen oppiläksy. Yleensä käyttäytyminen kuitenkin muuttuu ja joka kerta kasvaa ja alkaa tiedostaa käyttäytymistään. Sitten voi sanoa oppineensa kokonaan läksynsä, kun sama tilanne ei enää toistukaan. Jippii, silloin voi riemuita ja juhlia saavutuksiaan. Elämä on kuitenkin oppimista loppuun asti, joten voi hyvinkin odottaa lisää oppimistilanteita, mutta erilaisia sellaisia. Vahvistuneena voi ottaa vastaan uudenlaisia oppimisentasoja. Voi luottaa siihen, että kaikki mitä opittavaksi tarjotaan, pystyy hoitamaan, koska elämä ei tarjoa ikinä mitään sellaista, mihin ei olisi tarvittavia tietoja ja taitoja. Pelko voi estää näkemästä tätä, epävarmuus voi sekoittaa mieltä, mutta jos voisi muistaa, että emme ole yksin ja että meistä kuitenkin pidetään huolta, vaikka sekin voi joskus epäilyttää. Elämän syvin tarkoitus ja merkitys on ilo ja rakkaus, mutta ihmisen mieli on se, joka kasvattaa murheet ja surut vuorenkorkuisiksi. Aikain saatossa ovat aina selvinneet ne ihmiset, jotka ovat jaksaneet uskoa johonkin suurempaan voimaan ja pitäneet toivoa yllä silloinkin, kun on näyttänyt ettei sitä ole missään. Usko, toivo ja rakkaus ovat elämän suurimpia voimia.

Tänä aamuna luonto yllätti valkoisella lumipeitteellä. Eilisen illan pimeys oli kuin poispyyhitty. Valoa tulvii jokapuolelta lumen myötä. Se toi tullessaan iloa ja puhtautta. Valkoinen lumi on todella kaunista. Koiramme riemastui lumesta ja riehaantui leikkimään. Lumipallojen rikkominen on sen mielipuuhaa talvella. Vaikka se onkin jo suhteellisen iäkäs, ei se estä sitä leikkimästä. Näin voisi olla myös meillä ihmisillä. Ei katso ikää, jos haluaa
pitää hauskaa ja leikkiä. Säilyttää leikillinen lapsen mieli ja olla silti vastuullinen, omavoimainen aikuinen on kasvamisen haaste meille kaikille.

Sanoilla on uskomattoman voimakas vaikutus. Monesti vihaisena lausuu sanoja, jotka myöhemmin haluaisi perua. Ajatellaan, että ne kenelle loukkaavat sanat on sanottu, unohtaa kyllä ne helposti. Niin ei kuitenkaan käy, vaan ne saattavat ja useimmiten jäävätkin vaivaamaan. Sanoilla on myös energiansa ja sen vuoksi ne vaikuttavat hyvässä ja
pahassa. Loukkaukset voi silti unohtaa ja antaa anteeksi, jos osapuolet pystyvät keskustelemaan asioista. Ihmisen kehittyessä henkisesti myös sanojen tärkeys muuttuu luonnollista tietä. Puhuminen ja sanat ovat meille tärkeitä kommunikaatiovälineitä, joten niitäkin tulisi viisaasti käyttää. Tosin puhuminenhan on ihmiselle luontaista, joten siinäkin liiallinen tarkkailu estää energian vapaan virtauksen. Jos on pyrkimys yleensäkin hyvään, seuraa sanat ja puhe myös samaa linjaa. Olisi kuitenkin hyvä tiedostaa erilaisten sanojen erilaiset vaikutukset.

"Jumala näkyy kaikkialla, mutta mieluiten Hän käyttää sanaansa, sillä sana on väreilyksi muuttunutta ajattelua. Sanalla on väkevämpi voima kuin monilla rituaaleilla", Brida, Paulo Coelho.

Tänä aamuna valkoinen, kaunis lumipeite koristi tien pintaa. Kauniin pinnan alla oli jäinen ja liukas tie. Se laittoi kävelemään varmoin ja rauhallisin askelin. Tuntui siltä, että pelokkaasti  ja arasti käveleminen voisi johtaa kaatumiseen. Kuvainnollisesti näin varmasti onkin, kun olo tuntuu epävarmalta, silloin olisi hyvä kulkea sisimmässään varmana omalla tiellään. Huomasin, että tien vieressä olikin tänä päivänä helpompi kulkea, koska siellä ei ollut jäätä. Siispä ajattelin, että pakkoko on kulkea liukasta tietä, jos vieressäkin voi kulkea, koska suunta on kuitenkin sama. Elämän kokemisessa voi valita joskus helpompia teitä, kun sen oivaltaa. Ei kaikkea tarvitse aina ja moneen kertaan käydä kantapään kautta. Voikin todeta oppineensa jotakin, kun huomaa, että on myös vaihtoehtoisia tapoja ja mahdollisuuksia tehdä asioita. Hassua on sekin, miten tavalliset arkipäivän asiat laittavat liikkeelle hyvinkin syvällisiä ajatuksia ja tuovat oivalluksia. Tavalliset päivät voivat tuoda ihania asioita eteemme ja silloin koemme ihmeitä.

Koen aina suurta onnea, kun saan iloisen tervehdyksen pieneltä lapselta. Tänään sen lahjoitti minulle pieni, punapipoinen tyttö rattaissa istuessaan ja vangiten katseeni omaansa. Sana "moi" oli kuin musiikkia korvilleni. Hyvä muistutus taas siitä, kuinka lapsessa näkyy Jumala kaikessa rakkaudessaan.