Joka päivä voi löytää elämästään hyviä asioita, vaikka tilanteita on monenlaisia. Yhdenkin päivän aikana voi elämä olla kuin vuoristorata, tunteita laidasta laitaan. Minä uskon, että hyvän voi löytää milloin tahansa, jos haluaa. Vaikka se löytämisen hetki olisikin vain muutaman sekunnin mittainen, on sen vaikutus suuri. Jostainhan on aloitettava, miksi ei aloittaisi heti. Lumimarjapensas herätti minut aamulenkillä huomaamaan kauneudellaan, kuinka esimerkiksi kaunista katsottavaa löytyy aina. Minusta pensaan marjat olivat kuin "valopalloja" muuten niin tummassa pensaassa. Huomion kiinnittämisellä erilaisiin asioihin ja tilanteisiin; nimenomaan positiivisiin, saa katkaistua rutiininomaisen ajatusmaailman. Utelias talitintti kävi katsomassa minua ikkunalaudalla tätä kirjoittaessani. Se keikutti päätään puolelta toiselle hetken aikaa ja sitten lensi omille teilleen. Myös uteliaisuus ja seikkailumieli tavallisessa elämässä tuo mukanaan uudenlaista virtausta.

"Kun teet totutut asiat toisin, annat sisimpäsi uudelle ihmiselle tilaa kasvaa", Pyhiinvaellus, Paulo Coelho.

Luonnollisesti näin isänpäivänä ajatukset suuntautuvat isään, vaikka ei suinkaan tämä ole ainoa päivä vuodessa, jolloin isää ajattelen. On hyväkin meidän joskus miettiä, mitä vanhempamme ovat meille antaneet ja taas jatkumona, mitä me vanhempina olemme lapsillemme antaneet. Minä ajattelen isääni rakkaudella ja kiitollisuudella, koska niin
monet tärkeät elämänopit, jotka hän antoi sekä tekemisen että sanojenkin kautta, ovat auttaneet minua selviytymään elämässäni. Vaikka isä lähtikin jo tästä maailmasta, tunnen hänen huolenpitonsa ja rakkautensa energian lähelläni.

Erilaiset tapahtumat elämässä voivat murtaa sydämen. Voi tuntua siltä, että sydän on sirpaleina. Jos uskaltautuu heikoksi ja antaa sydämen kokea täydesti kaiken, voi eheytyminen alkaa nopeammin. Jos yrittää pysyä vahvana, siirtää kokemista syrjään. Vaikka kieltäisikin tunteensa tapahtumishetkellä, voi olla varma, että sitten kun on valmis kohtaamaan ja käsittelemään tunteensa, se tulee tapahtumaan.

Jokainen meistä on ainutlaatuinen ja omanlaisensa. Elämän matkalla kulkiessamme menetämme ainutkertaisuuttamme ja alamme toimia jossakin määrin tai jopa kokonaan samanlaisesti kuin muut. Monet asiat tähän vaikuttavat. Se kipinä, joka meistä tekee ainutlaatuisen, on silti aina meissä olemassa. Olemme joutuneet sen piilottamaan tai se on vain jäänyt huomiotta. Kun on etääntynyt kipinästään tarpeeksi kauaksi, sitä alkaa kaivata. Haluaa löytää rakkauden itseään kohtaan ja oman viisautensa. Rakkauden ja ymmärryksen kasvaessa sitä alkaa huomata saman ainutkertaisuuden myös muissa ja silloin ymmärtää ehkä myös yhteyden, joka meitä kaikkia yhdistää.

"Olemme kaikki osa jumalaista kipinää. Meillä kaikilla tässä luomakunnassa on päämäärä nimeltä rakkaus. Herää rakkauteen. Mennyt ei palaa. Tuleva on osattava tunnistaa", Voittaja on yksin, Paulo Coelho.