Kategoria: Yleinen

On vaikeaa antaa anteeksi niille, jotka ovat sinua loukanneet. Vieläkin vaikeampaa on antaa itselleen anteeksi sitä, että on antanut toisten loukata.  Ainut keino päästä eteenpäin, päästää irti, on antaa anteeksi kaikille ja ymmärtää, että anteeksiantamattomuus kasvattaa vihaa ja sitoo asianosaiset lujemmin kiinni toisiinsa negatiivisin sitein.  Antaa anteeksi tai pyytää anteeksi vaativat vain vähän oikeanlaista nöyryyttä, mutta seurauksena on runsain määrin iloa, vapautta, rakkautta.

Näyttää siltä, että on ainakin kahdenlaisia ihmisiä.  Niitä, jotka ovat kaikenaikaa hyvällä tuulella ja niitä, joilla on aina huono päivä.  Ne, jotka ovat hyväntuulisia, ovat löytäneet keinoja purkaa tunteitaan kaikilla muilla tavoilla kuin ihmisiin, jotka eivät liity mitenkään koko tilanteeseen.

Havahtuminen on myöskin sitä, että tajuaa sen totuuden, että joka kerta kun syyttää toisia omista olosuhteistaan, onkin mietittävä omaa osuuttaan asiaan.

"Ihmisen on tutkisteltava itseään päästäkseen selville elämänsä tarkoituksesta", Siipien Sankarit, Antoine de Saint-Exupèry.

Viime viikolla ajattelin seuraavaa ja tänään se ajatus sai vahvan rakkauden ja ilon tunteen seurakseen. Minä ajattelin näin: Jumala ei ole mikään meidän ulkopuolella oleva, vaan jumalainen kipinä on meillä kaikilla sisimmässämme.  Se kipinä on meissä valmiina, kun synnymme tänne maailmaan. Aivan jokainen kantaa sitä sielussaan, sydämessään.  Se on pieni, mutta vahva kipinä.  Äidin rakkaus on se, joka sytyttää lapsessa sen kipinän omaan hehkuunsa, vahvistaa sitä. Yhdessä äiti ja isä vaalivat ja antavat kipinälle lisää voimaa.  Tämä kipinä tekee meistä jokaisesta ainutlaatuisen, erityisen, omanlaisen. Se ei erota meitä toisistaan, vaan se yhdistää meidät kaikki samaan jumalaiseen alkulähteeseen. Näin, vaikka me kaikki olemme ainutkertaisia yksilöitä, olemme silti kaikki yhteydessä toisiimme jumalaisen kipinän, sen energian kautta.

Tämä on perusajatus.  Erilaiset elämäntarinat ja -tilanteet sumentavat tätä ajatusta, koska tarvitsemme erilaisia tilanteita oppiaksemme ja kasvaaksemme, löytääksemme taas tiemme alkulähteeseen, tullaksemme aidoksi itseksemme.  Kun puhutaan sydämen äänen kuuntelemisesta, on kyse juuri tästä jumalaisesta kipinästä, intuitiosta, siitä ihmeellisestä tiedosta, joka kertoo mikä on oikein, vaikkei sitä osaisi selittää.

"Kuunnelkaa sydämenne ääntä. Seuratkaa unelmianne, koska vain ihmisessä, joka ei häpeä itseään näkyy Jumala kaikessa kirkkaudessaan", Valkyriat, Paulo Coelho.