Leikkimielisyyttä…

Tapasin tänään aamulenkillä toisenkin koirantaluttajan. Narun toisessa päässä oli vilkas nelivuotias perhoskoira ja toisessa päässä arviolta kuusikymppinen pirteänoloinen nainen. Koirien iästä lähti keskustelu liikkeelle. Hän kertoi koiransa olevan hyvin leikkisä. Se tykkää hyppiä ja pyöriä lumessa. Tuumasimme yhdessä, että tekisi joskus meille ihmisillekin hyvää leikkiä ja hyppiä lumessa. Hän totesi, että naapurit varmaan ajattelisivat, että nyt tuo on tullut ihan hulluksi. Hyvin monen ihmisen suusta kuulee samaa; sanat lipsahtavat kuin itsestään, mitähän ihmiset ajattelevat, jos tekisin niin tai näin. Se on hyvin, hyvin vahva uskomusjärjestelmä, joka vaikuttaa, vaikka sitä ei edes tietoisesti ajattelisi. Mitä väliä on, mitä toiset ajattelevat, jos joku tekeminen on hauskaa, eikä tuota kenellekkään vahinkoa, ei myöskään itselle. Mielestäni pieni perhoskoira yrittää opettaa emännälleen, että joskus pitää hullutella, koska se nostaa energiatasoa ja tuo iloa ja kepeyttä elämään. Kokonaan toinen aihe onkin, mitä eläimet ovat meille opettamassa. Sitäkin voi joskus tarkemmin miettiä.

Tässäkin päivässä on paljon naurun ja ilon aiheita, jos niille antaa tilaa ja sallii niiden kokemisen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *