On perhosten aika. Ne ovat taivaallisen kauniita siipiensä väriloistoa esitellessään. Niitä katsellessa siirtyy meditatiiviseen tilaan, koska niiden kauneus on vangitsevaa. Läsnä on elämän kauneus ja toisaalta elämän kiihkeä syke, kun ne imevät mettä kukista. Siinä hyörinässä kaikille riittää mettä ja suvaitsevaisuus antaa tilaa muillekin istahtaa samaan kukkaan; elämän tarkoitusta vahvimmillaan. Vahva ykseyden tunne valtaa mielen ja purskauttaa ilon pintaan. 
