Joskus on vain seistävä vuorenhuipulla yksin, vaikka tuulee rajusti ja se on viedä mennessään. Seistävä vakaana kasvot tuuleen päin ja uskottava, että tämä on minun vuoreni ja tässä minä seison, vaikka muut mitä sanoisivat. Meillä jokaisella on omat vuoremme. Jotkut ovat vielä juurella ja katselevat ylöspäin. Jotkut ovat jo puolessa välin ja katsovat välillä alaspäin ja ihailevat kuljettua matkaa. Ylöspäin katsellessa voi usko ja epäusko vaihdella, mutta vuorenhuippu kiinnostaa. Joten matkaa on jatkettava, muutenhan huippua ei tavoita. Sitten, kun astuu viimeisen askeleen ja jalat tavoittavat huipun, voi kokea riemua saavutuksestaan. Huipulla useasti tulee, eikä matka ole vielä loppunut. Itse asiassa se alkaa vasta, kun on päässyt huipulle. Nyt on vain voimaa ja rohkeutta enemmän kuin matkan alussa seistä omalla vuorenhuipullaan. Nythän se tehtävä vasta alkaa.
"Jokaisella ihmisellä on oikeus epäillä tehtäväänsä ja siirtää se aika ajoin syrjään; ainoa, mitä hän ei saa tehdä on unohtaa tehtävä", Viides Vuori, Paulo Coelho.