Puhumattomuus on meille monille tuttu asia. Hankalista asioista ei haluta tai uskalleta tai ei osaa puhua. Kun ihminen on vaiennettu syystä tai toisesta, on puhumaan oppiminen vaikeaa, mutta ei mahdotonta. Kaikesta ja kaikille ei mielestäni tarvitse edes puhua. Nykypäivänä julkisuudenhaluisilla ihmisillä on halu tuoda esille kaikki asiansa toisten luettavaksi. Näin saadaan yksityisyys katoamaan. Toisaalta on ongelmia, joiden julkistaminen auttaa muita samojen ongelmien kanssa eläviä. Silloin julkisuuden tuoma tietoisuus paljastaa epäkohtia, joihin on puututtava. Yhä enenevässä määrin tulee julki vaiettuja, tuskallisia asioita. Koko elämän pituiset salaisuudet vaativat tulla esiin, koska ihmiset ovat alkaneet tiedostaa, mitkä asiat ovat estäneet heitä elämästä aitoa elämää. On kokonaisia sukulinjoja, joissa on ollut tapana olla hiljaa tietyistä asioista. Monet ihmiset ovat nykypäivänä kiinnostuneita sukujuuristaan. On ajateltu, että vain fyysiset ominaisuudet periytyvät sukupolvelta toiselle vaihtelevasti, mutta minä uskon, että myös tunneperimä on siirtyvä. Esimerkiksi sukujemme miesten ja naisten sodanaikaisten pelkojen ja muiden tunnetilojen uskon elävän meissä. On ihmisiä, jotka tiedostavat nämä asiat ja alkavat tehdä itsensä kanssa tunnetyöskentelyä. Yksinkertaisesti ihminen vain herää näille asioille. Tunneperimän puhdistaminen katkaisee ketjun siirtymisen tuleville sukupolville.
Kun alkaa puhua vaietuista asioista, huomaa kuinka elämä alkaa sykkiä aivan toisella tavalla. Tulee uudenlaista vapautta, vapautta olla rohkeasti oma itsensä. Huomaa herkästi, kuinka elämä on virtaavaa ja kuinka virta hidastuu, kun vaikenee jostakin itselle tärkeästä asiasta. Elämän virtaan sukeltaminen on kuin hyppy tuntemattomaan, mutta kun nousee pintaan, on aina kuin uudestisyntynyt. Välillä sukelletaan pinnan alle, mutta ei niin syvälle kuin ensimäisellä kerralla ja vielä tulee hetki, jolloin saa nauttia pintavedessä uimisesta. Antaa itsellensä luvan kellua ja antaa virran viedä, eikä yritäkään enää uida vastavirtaan. Ottaa asioista kiinni, jotka virta tuo mukanaan. Jättää taakseen ne, joita ei koe tarvitsevansa. Antaa virran viedä, on rohkea, rakastava. Määränpäätä ei tarvitse tietää, kun elää elämänsä hetki hetkeltä kiittäen. Elämä on tarkoitettu elettäväksi ja vain elämällä oppii. Ja jälleen kerran voin todeta, että usko, luottamus ja rakkaus ovat ne eväät, jotka Jumala on meille kaikille antanut matkalle mukaan.
"Sitä mukaa, kun uskosi lujittuu, huomaat, ettei sinulla ole enää kontrolloimisen tarvetta, että asiat kulkevat kulkuaan ja sinä kuljet niiden mukana, suureksi iloksesi ja hyödyksesi", kirjailija ja valokuvaaja Wingate Daine (1915-1987).
"Ainoa tapa osoittaa, että luotamme Jumalaan, on ottaa rohkeasti ne askeleet, jotka olemme aina halunneet ottaa", Brida, Paulo Coelho.