Muistui mieleeni tänään eräs keskustelu. Siinä kahden ihmisen välisessä kanssakäymisessä toinen näki hyvän läsnäolon juuri siinä hetkessä. Toinen koki koko elämän olevan hänen vihollisensa. Vihan määrä tuntui olevan valtava. Tämä vihainen ihminen totesi toisen haluavan olla erilainen. Siinä kohtaa ajattelin, että miten eri tavalla ihmiset kokevat maailman. Vihaisen ihmisen kannalta kaikki, jotka eivät ole vihaisia jostakin elämässään, ovat erilaisia tai ainakin haluavat olla. Onko siis vihaisuus hänelle ainut elämän todellinen olotila? Tämä käsitys keskustelusta tuli. Tietenkin siinä peilautui vain hänen oma olemuksensa. Ylipäätään tuntuu siltä, että iloisuus ja tyytyväisyys tekee ihmisestä erilaisen, siis omituisen. Vaikka vallalla on negatiivista tunnevirtaa, on positiivisuus voima, joka kasvaa koko ajan. Kyseessähän on toistensa vastakohdat ja valinnan jokainen tekee itse, minkälaisena haluaa elämänsä virran nähdä ja kokea.
"Kun kaikki päivät alkavat tuntua samanlaisilta, ihmiset eivät enää huomaa mitä hyvää heidän elämässään tapahtuu," Alkemisti, Paulo Coelho.