Kuinka olinkaan voinut unohtaa, edes hetkeksikään...kuitenkin olin. Olin painanut syvälle sisimpääni kokemuksen, joka olisi antanut aina voimaa tuskan hetkellä. Epäilin sitä...tokkopa edes olin kokenut, uskonut en ainakaan, vaan muisto siitä tulvahti mieleeni eilen niin voimakkaasti, että se ei ole enää pelkästään uskon asia vaan tiedon ja oman todellisen kokemuksen. Osin ehkä olin halunnut suojata itseäni, kerätä voimaa ja rohkeutta lisää, uskoa se todeksi. Hassua, että voikin epäillä omia kokemuksiaan, mutta juuri siksi, että se on vain minun kokemukseni. Ja juuri siksi, että se on minun kokemukseni, ei sitä kukaan voi kumota vääräksi. Oi miten riemukas ajatus, joka vahvistaa minua. Enpä olekaan hullu, vaan ihminen, joka on saanut rikkaan kokemuksen, enkä taatusti ole ainoa tässä maailmassa.
Siispä kerron teille. Vuosisadan alussa ja jo ennen sitä opiskelin psykologista vyöhyketerapiaa. Opiskeluun kuului hoitojen tekeminen toisille, mutta myös itse pitää ottaa hoitoja, jotta oikeasti tietäisi, mistä on kyse. Tietenkin opiskelussa piti paneutua myös omaan kehitykseen kaikkinensa; fyysiseen, psyykkiseen ja henkiseen. Olen aina ollut hyvin herkkä reagoimaan hoitoihin ja erään kerran sain kokemuksen, jota pystyn kuvaamaan vain laimein sanoin, koska mitkään sanat eivät saa sen tilanteen tunteen suuruutta ja kokonaisvaltaista kokemista paperille. Maatessani hoitopöydällä tunsin yhtäkkiä kylpeväni valtavan kirkkaassa, ihanassa valossa, joka oli niin täynnä rakkautta, että kyyneleet alkoivat valua silmistäni, valuivat, valuivat...jostain sisältäni kuului maailman lempein, hyväksyvin ja rakastavin ääni, joka sanoi:"Minä olen aina rakastanut sinua sellaisena kuin olet ja tulen aina rakastamaan". En olisi tahtonut sen loppuvan koskaan, koska sellaista rakkautta en ollut aiemmin kokenut; niin hyväksyvää, aitoa...Kerroin tästä ihanalle vyöhyketerapeutille, joka hoiti minua ja jaoimme kokemuksen. Hänkin koki reaktion voimakkaana ja näki kyyneleeni.
Siispä minulla on sisälläni, niinkuin kaikilla muillakin yhteys johonkin ihmeelliseen rakkauteen. Se on yhteys suoraan Jumalan kanssa. Jotkut voivat kutsua sitä yleismaailmalliseksi rakkauden energiaksi, sydämen ääneksi, sisäiseksi ääneksi. Ei ole väliä, mitä sanaa käyttää, kyseessä on sama asia. Se ei jätä minua hetkeksikään yksin, vain minä olen jättänyt kuuntelematta sitä. Koko ajan tie vie kuitenkin suoraan sen luokse. Se ääni voimistuu ja vahvistuu ja sitä kautta vastuu elämästäni kuuluu minulle. Sitä kautta myös todellinen rakkaus ja ilo ja onnellisuus lisääntyy elämässäni. Sitä kautta näen myös toisissa sen rakkauden mahdollisuuden.
"Jos tunnet rakkauden, tunnet myös Maailman Sielun, koska se on pelkkää rakkautta", Alkemisti, Paulo Coelho.
"Herra ei hylkää koskaan rakkaitaan", Viides Vuori, Paulo Coelho.
"Kuunnelkaa sydämenne ääntä. Seuratkaa unelmianne, koska vain ihmisessä joka ei häpeä itseään näkyy Jumala kaikessa kirkkaudessaan", Valkyriat, Paulo Coelho.