Aamun ajatuksena…

Aina kun ajattelen isääni, uskon että hän vierailee henkäyksenä vierelläni ja kuiskailee korvaani. Joulun aika herkistää mielen ja saa ajatukset tästä maailmasta poistuneisiin läheisiin. Tosin isä vierailee muulloinkin ajatuksissani. Ne ajatukset ovat vahvistavia, kuin kannustuksia minulle, ohjeita, helliä energioita. Isä oli maallisessa elämässään hiljainen, mutta ei sanaton. Olen miettinyt, mistä tiesin, että isä minut hyväksyi täysin, kun hän ei sitä ääneen sanonut. Siltikin tiesin. Eikä hänen tarvinnutkaan sitä sanoa. Tiedän nyt, että hän ajatteli niin. Ajatusenergia on voimakasta, eikä se häviä. Tiedän hyväksymisen siitäkin, kun hän ei ikinä moittinut minua. Mitä tällä kaikella on merkitystä minulle nyt? Sillä on suuri merkitys. Se antaa minulle vahvuutta hyväksyä itseni omanlaisena ja hyväksyä myös muut sellaisenaan. Isän antama hyväksyntä tuo itseluottamusta. Ei ole väliä, milloin tuon hyväksymisen ymmärtää. Tärkeintä olisi, että kaikki sen ymmärtäisivät. Meillä kaikilla on samat elämän oppiläksyt, mutta ne tuodaan jokaisen elämään eri tavoin.

"Me kaikki elämme omassa maailmassamme. Mutta jos katselet tähtitaivasta, näet että kaikki nuo eri maailmat liittyvät yhteen muodostaen tähtikuvioita, aurinkokuntia, linnunratoja", Veronika päättää kuolla, Paulo Coelho.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *