Erilaiset elämänviisaudet ovat ikiaikaisia. On aikakausi mikä hyvänsä, ne pätevät. Ne kirjoitetaan vain kullekin aikakaudelle sopiviksi sanoiksi ja myös puhutaan ajan kielellä, vieläpä eri maissa omilla luonteenomaisilla tavoilla. Tänään tulikin mieleeni jälleen kerran vanha sananlasku. Erään mainoksen kielellä ihmettelin itsekseni, että mistä näitä sananlaskuja oikein tulee. "Hädässä ystävä tunnetaan" valtasi mieleni ja tuumailin auttamishalua.
Auttaminenkin pohjautuu niin moniin erilaisiin syihin, tiedostettuihin ja tiedostamattomiin. Minkä tahansa onnettomuuden tapahtuessa se, joka ryntää auttamaan, toimii täysin pyyteettömästi; oma tilanne, jopa turvallisuus jää taka-alalle.
Sitten on sellaista auttamista, että puututaan ja hoidetaan toisen asioita, vaikka kukaan ei edes pyydä. Kun "hyvää hyvyyttään" puuttuu asioihin, saattaa sotkea tilannetta pahemmaksi. Joskus pyydetään apua ja sitä ei anneta. Ehkäpä sitä ei katsota tarpeelliseksi tai vedotaan johonkin omaan kiireeseen.
Entäpä, jos on aina auttamassa, kun pyydetään ja kuitenkin huomaa, että olisi parempi olla ojentamatta kättä. Toinen on saattanut luvata miljoonia kertoja olla tekemättä jotakin vahingollista ja joutuu samaan "liriin" aina uudestaan ja uudestaan. Jos joka kerta toinen sitten auttaa pois tästä ahdingosta, voi pohtia, ketä se oikeasti palvelee.
Sellaiset, jotka ovat aina valmiita auttamaan, oli kyse aivan mistä tahansa, ja jos itse ei edes kyseenalaista ikinä syitä, voi huomata, että mikään ei tule riittämään. Siinä huomaa vain kuluttavansa itsensä loppuun.
Jotkut auttavat näkyvästi tarkoituksella ja näin saavat hyvää julkisuuden kuvaa. Todellisuuspohjaa voi sitten jokainen miettiä erikseen.
Toisille auttaminen on elämäntyö. Autetaan, koska se vain on niin sydämen asia. Sekä auttaja että autettava saavat aitoa onnellisuutta ja iloa. Varsinkin puolustuskyvyttömien auttaminen on henkisesti antoisaa. Ne maan hiljaiset, jotka tekevät omaa auttamistyötään ilman henkseleiden paukuttamista, saavat kiitoksensa siitä, kun näkevät toimintansa edistävän elämän jatkumista ja onnellisuuden kokemista.
Koska jokainen toimii oman tietoisuustasonsa pohjalta, ei toisten tuomitseminen auttamisessa hyödytä ketään. Jos auttaminen lisää omaa hyvän olon tunnetta, voi jatkaa hyvinkin niin, vaan jos kokee väsyvänsä ja uupuvansa, voisi miettiä, mistä se johtuu. Yleisesti ottaen intuition kuunteleminen antaisi näissäkin kysymyksissä parhaimman vastauksen.
"Valon soturi on maailmassa auttamassa veljiään eikä tuomitsemassa muita", Valon Soturin Käsikirja, Paulo Coelho.