Unelmien siivistä…

Tänä aamuna koiran haistellessa mielenkiintoisia hajuja katselin ylöspäin. Naapurin pihalla olevassa isossa koivussa, sen ylimmässä oksistossa istui pieni lintu ja lauloi. Oli niin korkealla, etten nähnyt, mikä mahtoi olla tuo pieni lintu ja laulun perusteella en sitä osannut päätellä. Se nyt tässä kohtaa oli kuitenkin sivuseikka, koska tuumailin, kuinka korkealla tuollainen pieni lintu uskaltaa olla. Tietysti uskaltaa, kun vieläkin korkeammalla taivaalla lentävät.

Unelmia ajatellen meidän ihmisten olisi hyvä kurkotella korkeammalle. Monetkin unelmat saattavat liikkua liian matalalla. Ehkäpä siksi, että niiden toteutumiseen uskoo. Korkealentoiset unelmat vaativat lujempaa uskoa ja toimintaa. Saattaapa vielä mieltä hallita vanha sananlasku "Se, joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa". Tuo lienee ajateltu ylpistymisen estämiseksi. Siltikin voisi levittää omia siipään ja alkaa tavoitella suurempiakin omia unelmia. Ja ajatuksestahan se lähtee ja kasvaa ja laittaa toimimaan.

Mikään ei sammuta sellaista unelmaa, joka on kuin sisäinen tuli, kuin sisäinen pakko, joka ei jätä rauhaan ja joka antaa voimaa toteuttamiseen.

"Kaikki eivät voi toteuttaa unelmiaan samalla tavalla", Alkemisti, Paulo Coelho.

"Maailma on niiden, joilla on rohkeutta unelmoida ja jotka uskaltavat elää unelmaansa. Jokainen omien kykyjensä mukaan", Valkyriat, Paulo Coelho.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *