Mietin sitäkin, että vaikka halua olisi siirtyä kuuntelemaan sisäistä viisauttaan, voi siihen liittyä myös pelkoa. Voihan olla, että kokee, että olisi tehtävä sellaisia ratkaisuja, joiden tietäisi olevan hyväksi, mutta ei juuri sillä hetkellä uskalla. Rohkeus kasvaa kuitenkin koko ajan, eikä itsensä soimaaminen päättämättömyydestä helpota oloa. Toisaalta sisäinen ohjaus ei "käske" tekemään mitään sellaista, mihin ihmisellä ei ole valmiuksia. Jos hetken miettii, miksi pelkää tai ei koe pystyvänsä uudenlaisiin tekemisiin, onkin kyseessä vanhat uskomukset ja mielen vanhat tarinat. Sisäinen ohjaus on pelkkää rakkautta ihmistä kohtaan ja teot ovat vain hyvyyteen ja rakkauteen pohjautuvia, jotka näkyvät myös rakkaudellisena toimintana muita ihmisiä kohtaan. Sisäisen äänen kuunteleminen on Jumalan äänen kuuntelemista sydämellään.
"Tämän armolahjan saa kuka hyvänsä, joka haluaa ottaa sen vastaan. Riittää kun uskoo, ottaa vastaan eikä pelkää tehdä virheitä", Piedrajoen rannalla istuin ja itkin, Paulo Coelho.