Aamulenkillä koiran kanssa mietin, miten tärkeää olisi, että meillä kaikilla olisi ainakin yksi kuuntelija. Kuuntelija on läsnä ja kuuntelee, mitä sanot. Hän ei anna mitään ohjeita, eikä neuvo. Hän kuuntelee sinua. Useimmilla on kait monta kuulijaa. Kuulija kuulee, mitä sanot, mutta ei kuuntele. Hän kuulee puheestasi sen, mistä haluaa itse alkaa kertoa omia juttujaan. Hän saattaa antaa neuvoja. Joillakin on lahjana kuuntelemisen taito. Tapaamiset ovat erilaisia ihmisten kanssa. Joidenkin kanssa onkin tarkoitus keskustella vuolaasti ja vaihtaa mielipiteitä, eikä odoteta edes syvällisempää kuuntelua. Samoin on asian laita myös oman intuition kuuntelemisessa; sen äänen voi kuulla, mutta kuunteleeko sitä niin, että huomioi sen antaman ohjauksen.
"Kukaan ei pääse pakoon sydäntään. Sen vuoksi on paras kuunnella, mitä se kertoo, koska vain siten voi välttää odottamattomat iskut", Alkemisti, Paulo Coelho.