Oman tien kulkijat

Tänä aamuna huomasin tienvarren isossa mainostaulussa tekstin; Jokainen tie on koulutie.  Muista nopeusrajoitukset. Liikenneturva näin muistuttaa meitä pian alkavasta koulusta ja lapsista liikenteessä.

Laajemmin miellettynä voi ajatella, että jokainen tie on elämän koulutie.  Olisi hyvä myös muistaa tällä tiellä nopeusrajoitukset. Joskus on hyvä kulkea nopeammin ja joskus on hyvä hidastaa tahtia. Joillekin elämän tie voi olla kiitorata. Jokaisella tahti on omansa, mutta aina ei huomaa itse juoksevansa, kun pitäisikin kävellä ja tehdä huomioita. Joskus tie voi pysäyttää. Silloin on meno ollut liian lujaa ja on alkanut väsyä.  Aika rauhoittua ja miettiä, miten jatkaa eteenpäin. Saattaa olla ihan levähdyspaikka tien vieressä. Siitä voi rauhassa seurata  muiden kulkua ja miettiä omaa vauhtia. Toisia voi katsella tuomitsematta, paremminkin oppiakseen katsella. Ottaa ohjeeksi neuvoja muilta, jos ne tuntuvat hyviltä ja oivaltaa omia, uusia asioita toteuttaakseen. Pitää yllä sopivaa nopeutta, eikä antaa sen kasvaa liian nopeaksi, jolloin ei ehdi nauttia tien kulkemisesta ja tekemisestä, jota tie tuo tullessaan.

Meistä niin monet kulkevat tietä,  jota toiset ohjaavat ja viitoittavat. Se kantaa oman aikansa, mutta jos jokin havahduttaa huomaamaan, että kulkee oman tiensä vieressä, laittaa jo toisen jalan juuri omalle tielleen.  Siitä se alkaa todellinen tie. Voi katsahtaa taaksepäin ja huomata, että vanhakin tie on antanut paljon opetuksia ja sen kulkeminen ei ole ollut turhaa. Nyt on vaan tullut aika omalle tielle. Sitä ei tarvitse silti kulkea yksin. Voi huomata, että muillakin on sama suunta. Monet tiet kulkevat vierekkäin. Aina, kun pyydät saat apua, jos ylämäki tiellä tuntuu liian raskaalta kulkea yksin.  Alamäet ovat helpompia astella ja jos huomaat, että joku onkin omassaan ylämäessä, voit auttaa pyydettäessä tai pyytämättäkin.  Kun repussa on pakattuna vielä uskoa, toivoa, luottamusta ja rakkautta voi sieltä tarvittaessa tankata.

Minullakin, oman tieni kulkijalla, oli aluksi raskas reppu kannettavanani. Oli tarttunut liikaa kaikkea mukaan. Matkani varrella se on keventynyt ja tarpeeton on poisheitetty. Tilalle on tullut uskoa, luottamusta, toivoa ja rakkautta. Kiitollisena mietin omaa elämääni ja ajattelen, että tekisin sittenkin kaikki samoin kuten olen tehnyt. Siis mikään ei ole ollut turhaa. Elämälle kiitos sain siltä paljon ja kiitos kaikesta tulevasta.

Uusi tie ja uudet haasteet odottavat kulkijaa, repussa hyvät elämäneväät ja matkalla monet auttajat tässä ja näkymättömässä maailmassa. Vain suunta on selvä ja se riittää. Kaikkea ei tarvitse etukäteen tietää. Kaikki selviää ajallaan ja sen mukaan toimitaan.

Lähtekää mukaan omalle tiellenne ja valitkaa uusia suuntia tarvittaessa!

"Päästäksesi aarteen luo sinun on seurattava ennusmerkkejä. Jumala on kirjoittanut jokaiselle tien, jota kulkea. Sinun on vain luettava ennusmerkeistä, mitä Hän on kirjoittanut sinun varallesi", Alkemisti, Paulo Coelho.

"Sydämesi on siellä, missä on aarteesi ja sinun on löydettävä se, jotta kaikella, sillä minkä olet oppinut matkallasi olisi tarkoituksensa", Alkemisti, Paulo Coelho.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *