Aloin tänä aamuna pohtia aihetta henkinen hyvinvointi ja fyysinen terveys. Tämäkin aihe on todella laaja, mutta mietin, että voin lyhyesti ja yksinkertaisesti tätä hieman kommentoida. Se perusta, mikä antaa ihmiselle voimaa hoitaa arkipäiväänsä, sisältää henkisen hyvinvoinnin ja fyysisen terveyden. Onko ne kenelläkään täydellisiä? Sitä en lähde nyt miettimään, vaan sitä ajattelin, että ulkoinen olemus ja ulkoiset elämän puitteet ovat ne, joita monelta taholta korostetaan. Onnellisuus lähtee sisältäpäin. Siltikin ulkoinen olemus on tärkeä, koska puhtaus on puoli ruokaa. Puhtaudesta ja siisteydestä huolehtiminen tuo hyvää oloa ja terveyttäkin. Jos ulkoisesta olemuksesta huolehditaan sisäisen hyvinvoinnin kustannuksella, voi pohtia, että pitäisikö suuntaa vaihtaa; sisältä ulospäin. Kyllähän pieni pintaremontti näyttää hyvältä ja ehkä vaikuttaakin jonkin aikaa, mutta isompi remontti täytyy aina aloittaa sisätiloista. Niistä monista kerroksista, joilla ihminen on joutunut kuorruttamaan itsensä selvitäkseen päivästä toiseen. Aivan kuin vanha talo, josta puretaan kaikki vanha ja kulunut ja jätetään jäljelle perusrunko, joka on säilynyt vuosien saatossa. Se on se perusta, ydin, jonka varaan aletaan rakentamaan uutta, ehompaa taloa. Aivan kuin meillä ihmisillä sisällämme on ydin, sielu, joka on ollut siellä syntymästä asti. Sielulla on mahdollisuutensa kasvaa ja kehittyä, oppia elämästä ja sitä kautta tuoda onnellisuutta ihmiseen.
Monesti sairaus ja erilaiset kiputilat koetaan sellaisina ongelmina, että ne ovat tulleet jäädäkseen. Voisiko niitäkin ajatella merkkeinä siitä, että täytyisi tehdä joitakin muutoksia elämässä. On hyvä pohtia erilaisia vaihtoehtoja eikä ehkä jäädä kiinni vain yhteen. Jospa kerrankin pysähtyisi miettimään uudella tavalla, että mitä voisin tehdä, jotta olisin onnellisempi? Tällä en tarkoita, että alkaisi tuijottaa sitä yhtä kohtaa vatsan yläpuolella, koska se johtaa useimmiten löytämään vikoja ulkopuolelta, vaan onko jotakin, jonka voisin tehdä eri tavalla kuin ennen. Ulkomaailma on heijastusta sisäisestä maailmasta. Jos on jatkuvasti tyytymätön kaikkeen, voisi miettiä, miksi? Miksi minä saan aina epäystävällistä kohtelua? Olenko itse aina epäkohtelias? Voisi aloittaa miettimällä ratkaisuja niihin asioihin, jotka tuovat mukanaan hankaluuksia, ahdistusta, valittamista. Jokaisen ihmisen elämä on ainutlaatuinen, siksi tämäkin pohdinta on yleisluontoista ja herättävää, eikä varmasti kaikenkattavaa. Eihän Roomaakaan rakennettu päivässä, mutta ei olisi rakennettu ollenkaan, jos ei jostain olisi aloitettu.
Kenenkään sairauksia ja vastoinkäymisiä aliarvioimatta, uskon, että aina jotakin sellaista, josta voisi aloittaa muuttaa elämäänsä positiivisempaan suuntaan. Minä uskon, että aina on toivoa.