Joskus ajattelin, että on olemassa joku tietty onnellisuudentaso ja kun sen saavuttaa, loppuvat myös murheet ja huolet. Ei se mene niin, vaan mitä enemmän löydät itsestäsi oman minuutesi aitoja palasia, sitä rauhallisemmin, rakastavammin, myötätuntoisemmin voit kohdat maailman kaaoksen. Eihän elämästä haasteet lopu, vaan oma suhtautuminen niihin muuttuu ja silloin ovatkin haasteet elämän oppiläksyjä, jotka vievät sinua eteenpäin sisäisen tasapainon tilassa. On hyvä muistaa myös vetovoimanlaki; samankaltainen vetää puoleensa samankaltaista.
Onnellista viikonloppua!