Katson taivaalle ja näen, kuinka lentokone lentää omaa suoraa reittiänsä. Se etenee läpi pilvien, välillä häipyen kokonaan ja seuraavassa hetkessä se sulkeltaa esiin pilvistä. Se jatkaa kulkuaan varmasti ja suoraviivaisesti. Lentokapteeni tietää reitin ja ohjaa konetta määrättyä suuntaa noudattaen. Näin varmistuu saapuminen oikeaan kohteeseen ja usein jopa sovitulla aikataululla.
Onhan ihmisenkin elämän matkalla kaksi varmaa kohdetta; syntymä ja kuolema. Näiden väliin mahtuu kokonainen elämän tien kokeminen. Silloin sukelletaan pilviin, kun elämän suunta on kadoksissa tai kun haetaan uutta suuntaa. Ihmisen elämän reitti ei aina kulje niin suoraviivaisesti kuin lentokoneen. Saattaa olla mutkia ja pysähdyksiä, monenlaisia elämän tapahtumia. Elämä jatkuu kuitenkin, etenee omaa tahtiaan. Asiaa syvällisemmin pohtimatta tosiasia on, että ihmisen fyysinen elämä päättyy kuolemaan. Se ei kuitenkaan ole elämän päämäärä. Elämässä voi olla monia päämääriä, mitä haluaa saavuttaa. Näitä päämääriä toteuttaessaan on mahdollisuus oppia elämään elämäänsä omasta sydämestään ja totuudestaan käsin, eikä elämänsä sivustakatsojana. Tämä mahdollisuus on aina olemassa. On aina mahdollisuus löytää oman elämänsä tarkoitus.
"Elämän rakentaminen uudestaan ei ole vaikeaa. Riittää, kun tietää olevansa yhtä vahva kuin ennenkin ja osaa käyttää tuota tietoa hyväkseen", Viides Vuori, Paulo Coelho.
"Valon Soturit kyselevät usein, mitä oikein tekevät täällä. He ajattelevat monta kertaa, että heidän elämällään ei ole mitään tarkoitusta. Sen vuoksi he ovat Valon Sotureita. Siksi että he erehtyvät. Siksi että he kyselevät. Siksi että he etsivät yhä tarkoitusta. Ja lopulta löytävät sen," Valon Soturin Käsikirja, Paulo Coelho.