Tekijä: Majakanvartija

Julkaistu Kommentoi Luopumisesta…

Kun esikoiseni pari vuotta sitten täytti 30 vuotta, tein hänelle lahjaksi valokuva-albumin, johon keräsin hänestä kuvia vauva-ajasta eteenpäin. Jokaisen kuvan viereen kirjoitin oman kuvateksin. Keskimmäinen lapseni täyttää keväällä 30 vuotta ja olen alkanut tehdä myös hänelle omaa valokuva-albumia. Vanhojen valokuvien katselu ja selaaminen on myös palaamista ajassa taaksepäin. Kuvista tulee mieleen monenlaisia muistoja; sellaisiakin, jotka on hautautunut syvemmälle mielen kerroksiin. Tunteita nousee pintaan; haikeutta, hymyä, kyyneleitä, iloa ja surua. Vastaan on tullut kuvia ihmisistä, jotka eivät enää kuulu elämääni. Kuvia ihmisistä, jotka eivät ole kuolleet, vaan yhteys on täysin katkennut jostakin toisesta syystä. Kuvat eivät nostaneet tunteita pintaan, vaan ikäänkuin olisin katsonut tyhjää tai loppuunkulunutta kuvaa, josta ei oikein saanut selvää. Tuntui siltä, että oli aika laittaa piste ja lopettaa ja jatkaa eteenpäin. Poltin puuhellassa kaikki tällaiset kuvat ja silloin tunsinkin syvää vapautumista. Nuo ihmiset eivät olleet enää minussa kiinni millään säikeellä. Uskon, että energiatasolla myös he vapautuivat minusta.

Sanotaanhan, että jotkut ihmiset tulevat vain käymään elämässämme ja toiset tulevat jäädäkseen. Jokaisella on ollut tarkoituksensa. Jokaisen ihmisen kautta olen oppinut jotakin itsestäni. Silti kaikkea vanhaa ei tarvitse kuljettaa mukanansa ja se koskee myös ihmisiä. Omat tunteet kertovat selvästi, mistä on aika luopua. On hyvä välillä pysähtyä miettimään, pitääkö elämässään kiinni jostakin sellaisesta, josta olisi jo aika luopua.

Joka päivä tapahtuu luopumista. Illalla nukkumaan mennessä päästää irti kuluneesta päivästä. Se ei enää koskaan palaa takaisin. Huominen on aivan uusi päivä, vaikka eilisestä olisikin jäänyt ja yleensä jääkin asioita pyörimään päähän. Näin on tarkoituskin; jättää taakseen tarpeeton ja kulunut; kuljettaa mukanaan opitun viisaus ja jatkaa eteenpäin.

"Kaikki maan alla tai maan päällä muuttuu koko ajan, koska maa elää ja sillä on sielu", Alkemisti, Paulo Coelho.

Julkaistu Kommentoi Pieniä ajatuksia erityisherkkyydestä…

Minäkin olen sellainen, erityisherkkä. En sellaiseksi tullut, vaan aina ollut sellainen, erityisherkkä. Erityisherkkyydestä puhutaan ja kirjoitetaan tällä hetkellä paljon, mikä on hyvä asia, koska se on piirre, jonka monet ovat joutuneet piilottamaan joko tietoisesti tai tiedostamatta.  Se ei kuitenkaan tee meistä erityisiä ihmisiä, vaikka sana erityinen liitetään herkkyyteen. Sitä vain sattuu olemaan erityisen herkkä ihminen ja silläkin olemisella on tarkoituksensa. Kaikenlaisilla ja -oloisilla ihmisillä on oma paikkansa ja tehtävänsä tässä maailmassa.

Herkkyyden on ajateltu olevan feminiininen piirre, koska naisille on ollut sallittua itkeminen ja tunteiden näyttäminen. Herkkyys on kuitenkin myös maskuliininen piirre ja onneksi myös miehet ovat alkaneet näyttää herkkyyttänsä avoimesti. Eli herkkyyttä ei voi jaotella, vaan se on joillekin  ihmisille kuuluva luontainen piirre.

Herkkyys ei ole pelkästään aitojen tunteiden näyttämistä, vaan myös monien näkymättömien asioiden havaitsemista ihmisistä, asioista ja tilanteista. Kaikkien aistien kautta tulevat tiedot kuormittavat herkkää ihmistä, joten välillä täytyy saada olla rauhassa omissa oloissaan.

Minulle herkkyys on ollut hyvin haastavaa ja välillä todella raskastakin, mutta mitä enemmän olen löytänyt todellista itseäni, sitä enemmän on herkkyys muuttunut tärkeäksi ja luontevaksi osaksi minua; arkipäiväistynyt.

Erityisherkkyys on laaja aihe ja jos se kiinnostaa suosittelen lukemaan Elaine. N. Aronin kirjan  "Eriyisherkkä ihminen".

"Älä yritä selittää tunteita. Elä ne täysin ja tallenna kaikki se minkä tunsit kuin lahjana Jumalalta", Brida, Paulo Coelho.

Julkaistu Kommentoi Lyhyt, mutta voimakas ajatus itsekkyydestä…

Itsekkyydestä puhutaan nykyään paljon monilla eri tahoilla. Niinkuin missä tahansa muussakin asiassa tai aiheessa on itsekkyydessäkin valo- ja varjopuolensa, positiivinen ja negatiivinen puolensa. Minulle itsekkyyden negaatio on mm. empatiakyvyn puutetta, vihamielistä käyttäytymistä, etuilemista, oman edun tavoittelua hinnalla millä hyvänsä, materian haalimista egon pönkittämiseksi tai oman paremmuuden korostamiseksi, toisten syyttelyä vain muutamia asioita mainitakseni. Moni asia pyörii ulkoisissa puitteissa, minä kuvan muodostuminen itsen ulkopuolisista, konkreettisista asioista sisäisen maailman jäädessä taka-alalle.

Sitten se positiivinen puoli on empatiakykyä, kykyä tarkastella asioita ja tilanteita sisältä käsin, myönteisiä tunteita, materian merkityksen pienenemistä, omien rajojen löytämistä liiallisessa kiltteydessä, toisten huomioonottamista, elämän syvempää ymmärtämistä jne. Elämän kokeminen tapahtuu sisältäpäin, sydämestä käsin, jolloin on mahdollista nähdä toiset ihmiset "pintaa syvemmältä" ja elämän arvojen muodostuminen sekä konkreettisista ja ei-konkreettisista asioista tasapuolisemmin, esim. lämpimät ihmissuhteet, oma ihana koti, positiivinen elämänasenne.

Usein kuulee puhuttavan itsekkyydestä silloin, kun ennen niin auttavainen ihminen alkaa kieltäytyä monista avunpyynnöistä vain siksi, että ei omat voimat enää riitä auttamaan kaikkia ja usein on kyse kiltin ihmisen hyväksikäytöstä. Tai kun alkaa asettaa rajoja toisten vaatimuksille. Silloin kun tuntuu, että oma elämä jää elämättä, on aika katsoa tarkemmin  elämäänsä ja tutkia, miten on tilanteeseen päätynyt. Ainoa tie on elämänsä ja sisimpänsä tarkastelu. Onko silloin kyse itsekkyydestä, kun haluaa puhdistautua menneisyyden kielteisistä tunteista, käyttäytymismalleista ja ajatuskuvioista? Eikös se ole vain katseen kääntämistä sisäänpäin ja halua löytää jotakin aidompaa, jotta omasta elämästä tulisi todellisempaa ja jos haluaa nimetä sen itsekkyydeksi, on se silloin positiivistä. Valittaminen ja toisten syyttäminen ei vie eteenpäin, vaan pysähdyttää. Oma tahto kohdata raskaatkin asiat ovat askelia itsensä löytämisen tiellä ja anteeksianto on avain oveen, joka vapauttaa menneisyyden taakoista.

"Vihan energialla et pääse minnekään, mutta anteeksiannon energia, joka ilmenee rakkautena, pystyy muuttamaan positiivisesti elämääsi", Paulo Coelho, Zahir.

"Väliin jokin mitätön tapahtuma saattaa kääntää kauniin rumaksi. Meillä on niin kiire nähdä rikka toisen silmässä, että meiltä jäävät huomaamatta vuoret, niityt ja oliivipuut", Paulo Coelho, Piedrajoen rannalla istuin ja itkin.

Julkaistu Kommentoi Ajatusvirran kulkua muutamasta päivän uutisesta…

Tänään luin Helsingin Sanomien Taloussivulta jutun ”Kuurosta koirasta syntyi hittituote”. Sen mukaan turkulainen Janita Leinonen kehitti uudenlaisen puhuttelemisen keinon kuuroutuneen koiransa kanssa kommunikoimiseen. Tästä lähti kehitys kansainväliseksi yritykseksi. Yrityksen nimi on Onemind Dogs. Yhtiön tavoite on opettaa ihmisiä ymmärtämään koiria, sen sijaan että koira koulutetaan ihmisen tahdon mukaan. Opetus perustuu tietynlaisiin kehonkielen tekniikoihin. Koirat kaikkialla maailmassa ymmärtävät kehonkieltä. Kouluttajan ei tarvitse osata sanaakaan esim. japania. Tämä yhtiö on lehden mukaan esimerkki mahdollisuuksista, joita internetaika avaa omistautuneille yrittäjille. Kaikki lähti liikkeelle Leinosen omista tarpeista. Sitten tuli kotivideoita ja muuta pientä. Kehitys on ollut nopeaa.

Ylläoleva on hieno esimerkki siitä, mitä rohkeus ja intohimo omaan asiaan saavat aikaan.

Aamupäivällä puhelimeni kilahti ja kun katsoin sitä, ruudulle pongahti Talouselämän sivu, jossa kerrottiin, että tietotekniikkapalveluyritys Tieto on käynnistänyt henkilöstöneuvottelut, jotka vaikuttavat enintään 500 henkilöön Suomessa ja enintään 340 henkilöön muissa maissa. Enempää en halunnut lukea, vaan aloin pohtia omassa mielessäni näitä kahta yritystä. En todellakaan ole mikään yritysasiantuntija, vaan voihan maallikkokin miettiä yritysasioita varsinkin silloin, kun ne herättävät mielenkiintoa.

Ajattelin, että selvä rakennemuutos on meneillään yritysmaailmassa. Tiukasti rahan hankkimiseksi keskittynyt yritys ei ole välttämättä kilpailukykyinen, vaikka palvelut olisivatkin mielekkäitä. Kun taas intohimo ja usko omaan toimintaan antavat vankemman pohjan. Tottakai tarvitaan muutakin eikä vähiten kovaa työtä, jota jaksaa tehdä, jos siihen on palava intohimo. Silloin ei voi edes puhua kovasta työstä, vaan työstä, josta nauttii.

Päällimmäiseksi ajatuksekseni jäi kuitenkin se, että kuinka paljon meillä Suomessa onkaan nuoria ja miksei vähän vanhempiakin ihmisiä, joilla on osaamista ja kiihkeyttä aloittaa uudenlaisia toimintamuotoja. Internet voi avata maailmanlaajuisia yhteyksiä suomalaisille, jotka ovat rohkeita ja sisukkaita. Asian voi ajatella nyt näinpäin, että suomalaiset voivat valloittaa maailmaa eikä aina niin, että täältä myydään kaikki toimivat yritykset ulkomaille. Valtiovallan pitää alkaa myös helpottaa yrittäjyyttä, koska asiat ovat tällä hetkellä liian monimutkaisia ja jopa kielteisiä yrittäjyydelle. Omasta kokemuksesta tiedän, kuinka pienyrittäjä joutuu tiukalle monenlaisten maksujen ja verojen kanssa.

Vaikka tälläkin hetkellä on erilaisissa vaikeuksissa olevia yrityksiä, on myös paljon yrityksiä, joilla on uudenlaisia liikeideoita ja uskoa omiin visiohin. Tuntuukin siltä, että ne jotka lähtevät uusin eväin liikkeelle ja ovat joustavia muutoksen virrassa, menestyvät. Ne, jotka pitävät sitkeästi kiinni kaikesta vanhasta, jopa loppuunkuluneista ideoista, alkavat hiipua. Olipa sitten kyse liike-elämästä tai henkilökohtaisesta elämästä on uskallettava lähteä muutokseen mukaan, koska ”vierivät kivet eivät sammaloidu”.

”Maailma on niiden, joilla on rohkeutta unelmoida ja jotka uskaltavat elää unelmaansa. Jokainen omien kykyjensä mukaan”, Valkyriat, Paulo Coelho.