Tekijä: Majakanvartija

Joka ainoassa päivässä on mahdollisuus elämän suunnan muutokseen. Tämä lause välkähti mieleeni, kun eräässä keskustelussa pohdimme kateutta ja katkeruutta. Ihmiset saattavat vuosiakin puhua kokemistaan vääryyksistä ja näin pitävät yllä kateuden ja katkeruuden energiaa vievää ilmapiiriä. Tätä tunneilmastoa siirretään myös tuleville sukupolville. Puhumattomuutta ja välien katkaisua ihmisiin, joiden kokee itseään loukanneen, ovat keinoja, joita hyvin useasti käytetään. Tällaisessa maaperässä on kateuden hyvä kasvaa. Jospa huomaisi, kuinka se myrkyttää omaa elinpiiriä, voisi tehdä asialle voitavansa.  Asioista puhuminen on keino päästä niistä eroon, jos ei ole puhevälejä, voi asiaa alkaa työstää itse. Puhua jollekulle tunteistaan. Miettiä, miksi kokee asiat niinkuin kokee?
Anteeksiantoon voi olla pitkä matka, mutta se on mahdollista ja ainoa, joka todella vapauttaa. Antaa anteeksi itselle ja toiselle. Aloituksen ja anteeksiannon väliin mahtuu paljon; kokemuksia, erilaisia tunteita, fyysisiäkin oireita. Aina voi tehdä jotakin rakkaudellisen ilmapiirin eteen. Miksi aina pitää jonkun olla oikeassa ja jonkun väärässä?

"Tärkeää on jättää menneisyyteen ne elämän hetket, jotka ovat jo kuluneet ohi. Vähitellen aloin ymmärtää, etten voinut palata ajassa taaksepäin ja saattaa kaikkea ennalleen", Zahir, Paulo Coelho.

"Ihminen ei huku siihen, että sukeltaa veteen, vaan siihen, että jää veden alle", Valon Soturin Käsikirja, Paulo Coelho.

Me niin monin tavoin saatamme kiihkeästi hakea onnea ja iloa elämäämme. Kaikesta ulkonaisesta hyörinästä ja hakemisesta voi hetkellisesti kokea nautintoa, mutta todellista iloa ne eivät tuo. Onni on sisäinen ilon tunne, joka syntyy kokonaisvaltaisesta läsnäolosta ja tasapainosta. Onni on suuri tunne rakkaudesta ja hyväksymisestä itsestään sellaisenaan. Onni on sisäinen rauha ja henkinen tila. Onni on riemua elämisestä ja maailman kokemisesta oikeana paikkana olla juuri nyt. Onni on kokea muut ihmiset tasavertaisina ja samanlaisina tilanteista huolimatta. Onni on tajuta, että meissä sykkii sama jumalallinen kipinä ja jos meiltä riisuttaisiin fyysinen ruumis, jäisi jäljelle sielu, joka on muiden sielujen kanssa samasta alkulähteestä.

"Jumala tuli maan päälle osoittaakseen meille meidän voimamme. Me olemme osa Hänen unelmaansa,  ja se on unelma onnesta", Piedrajoen rannalla istuin ja itkin, Paulo Coelho.

 

Jos jokainen ihminen kuulisi lapsena vanhempiensa lausuvan:"Rakastan sinua, hyväksyn sinut sellaisena kuin olet. Olen ylpeä sinusta", saisi elämällensä parhaimmat lähtökohdat. Tämä ei tietenkään poista elämän pettymyksiä, mutta antaisi vankemman pohjan kokea ja elää ne läpi. Jos tietäisi vanhempiensa hyväksymisen, ei tarvitsisi suorittamalla yrittää näyttää olevansa hyvä. Saisi elää elämänsä täydemmin omana itsenään. Vielä aikuisenakin monet kaipaavat vanhempiensa hyväksyntää.

Luin eilen kirjaa "Koskettava kokemus", lohdullinen yhteys läheisen kuolemanjälkeiseen elämään, jonka ovat kirjoittaneet Judy Guggenheim ja Bill Guggenheim. Yhdessä luvussa kerrotaan tapauksista, jossa ihmiset ovat nähneet unessa tai valvetilassa jo kuolleen vanhemman. Nämä ovat tulleet kertomaan rakkaudesta, joka oli jäänyt kertomatta elinaikana. Näille ihmisille tällaiset kokemukset olivat erittäin vapauttavia ja tunsivat uudenlaista elämäniloa. Koskaan ei ole siis liian myöhäistä lausua rakkaudellisia sanoja.

Tänä aamuna herätessäni kuulin hyvin voimakkaana sanan kiitos. Jo sana kiitos sai minut hymyilemään. Kiitosta ei koskaan kuule eikä sanota liikaa. Kiitollisuus voi muuttaa jopa hetkessä päivän suunnan, jos se on lähtenyt kielteisyyteen. Uskon, että jokaiselta löytyy jotakin kiitoksen aihetta, jos ei heti tule mieleen, niin varmasti tovin mietinnän jälkeen voi löytää hyviä asioita elämästään. Monesti vain kiinnitetään huomiota niihin asioihin, jotka ovat "huonosti". Yksi keino lisätä elämään myönteisyyttä, on kiittää jostakin joka päivä. Kiitoksen aiheet eivät tarvitse olla mitään megaluokkaa, vaan voi olla kiitollinen, kun saa istahtaa hetkeksi pöydän ääreen ja juoda kupin kahvia tai teetä. Kiitollisuuteen löytyy miljoonia eri aiheita. Kiitollisen ihmisen lähellä on miellyttävä ja helppo olla, koska hänen energiansa on positiivista. Kielteinen ihminen arvostelullaan voi viedä toisilta energiaa, jos ei ole omassa energiassaan vahvana. Kielteisyyteen mukaan meneminen on kuin suohon uppoamista, josta saa toden teolla rämpiä ylös. Kiitollisuus lisää hyviä asioita elämässä. Oikea kiitollisuus ei ole mitään kevyttä sanahelinää vailla tarkoitusta, vaan syvää sydämestä tulevaa aitoa tunnetta siitä, että elämässä todellakin on kaikesta yleisestä kaaoksesta huolimatta paljon hyvää ja toiveikasta, jos pysähtyy sen huomaamaan.

"Jos ainoa rukous, jonka koko elämäsi aikana lausut, on "kiitos", se riittää", Mestari Eckhart (1260-1328), kristitty kirjailija ja teologi.

Illalla nukkumaan mennessä lausuttu kiitos kuluneesta päivästä oli se sitten minkälainen hyvänsä, muuttaa maailmaasi ensin energia- ja ajatustasolla ja lopulta se alkaa muuttaa ympäröivää maailmaasi niin, että itsekin alat huomata muutoksen.

"Kaikki ihmiskunnan vapauttajat ovat turvautuneet kiitollisuuteen, sillä he ovat tienneet kiitollisuuden yhdeksi rakkauden korkeimmista ilmaisuista. He ymmärsivät, että tuntiessaan kiitollisuutta he elivät täydellisessä sopusoinnussa vetovoiman lain kanssa. Miksi muutoin Jeesus olisi sanonut kiitos ennen jokaista ihmetekoaan? Aina, kun tunnet kiitollisuutta, annat rakkautta." Ote kirjasta Voima, Rhonda Byrne.

Tämän kukan ojennan kiitollisuuden osoituksena kaikille,  jotka luette tätä ja niillekin, joita tämä teksti ei tavoita.