Tekijä: Majakanvartija

Kauneus mielletään usein vain ulkoiseksi asiaksi, mutta se on mielestäni myös olotila, jonka kauneuden näkeminen synnyttää.  Paitsi ihmiset myös asiat, esineet ja eri aistien kautta saadut kokemukset voivat olla kauniita. Ihminen, joka on avautunut kauneudelle, näkee sitä, missä haluaa. Negatiivisuus ihmisessä estää kauneuden näkemisen sellaisessakin, jossa se on hyvinkin todellista esim. kaunis kukka. Kauneutta voi nähdä sielläkin, missä muut näkevät vain rumuutta. Sydämellä ja sielun viisaudella katsottuna näkee kauneuden, joka on pintaa syvemmällä. Kauneuden näkeminen on siis asenteestakin kiinni, jos katsoo maailmaa kielteisellä tavalla, näkee vain rumuutta, mutta kauneus voi näkyä ja tuntua, missä tahansa.

Alla on kaksi kuvaa samasta puusta. Toisessa kuvassa puu on täynnä kauniita punaisia lehtiä, toisessa kuvassa se on kauniin paljas, lehtensä pudottaneena. Sanotaanhan vielä, että kauneus on katsojan silmässä!

Valittamisen tie on pitkä, eikä johda mihinkään. Jos valittamisen sijaan, yrittäisi tehdä asioille jotakin, voisi se auttaa. Jos tuntuu, että mikään ei auta, on silloin ainut mahdollisuus, alkaa kiinnittää huomiota johonkin muuhun, mukavampiin asioihin. Saattaa nimittäin tapahtua niin, että tilanne alkaa ratketa, kun siitä päästää irti. Monesti valituksen aiheet eivät välttämättä ole mitään suuria epäkohtia. Hyvänä esimerkkinä turhasta valittamisesta voisi olla sateinen sää, koska siihen emme pysty vaikuttamaan. Sataa, jos sataa ja elämä jatkuu. Jatkuva valittaminen sateesta vie energiaa ja vaikuttaa lähiympäristöön negatiivisesti. Tosin voihan sitä oikein isollakin joukolla valittaa sään laadusta. Tämä vaan sen vuoksi, että on asioita, joihin me emme pysty konkreettisesti
vaikuttamaan. Se, mihin pystymme sadesäälläkin vaikuttamaan, on oma mielialamme. Sataa joka tapauksessa ja silloin voisi valita olla iloinen, jos ei suurempia murheita ole. Niin, on helpompi tie valittaa huonoa säätä kuin miettiä, miksi olen niin alakuloinen. Kun huomaa valittavansa jostakin, voisi miettiä, että miksi tekee niin? Se on jo hyvä aloitus.

Olin viime kesänä eräänä aurinkoisena päivänä terassilla kahvilla ja vieressäni istui nuori äiti lapsensa kanssa. Hän alkoi jutella, että kurjaa, kun on ollut niin sateinen kesä. Sanoin, että nythän kyllä aurinko paistaa ja on mukavaa. Niin, hän vastasi, kohta tulee syksy ja talvi. Vastasin, että ei se vielä tule pitkään aikaan ja nautitaan nyt tästä lämmöstä. Hän sanoi, että kyllä tässä onkin aika kuuma, johon minä taas vastasin, että hyvähän tämä on, kun on ollut enemmän sateista. Aloimme molemmat nauraa, koska keskustelun luonne avautui myös hänelle. Me olemme joskus niin kaavoihin kangistuneita, ettemme edes itse sitä huomaa. Onnellisuus ja ilo eivät ole säästä kiinni, jos ne on löytänyt itsestään.

"Olen päättänyt olla iloinen ja onnellinen, jouduinpa mihin tilanteeseen tahansa; kokemuksesta olen myös oppinut, että suurin osa onnestamme tai kärsimyksistämme riippuu asenteistamme eikä olosuhteistamme", Martha Washington (1732-1802), Yhdysvaltain ensimmäisen presidentin George Washingtonin puoliso.

 

Katsoin juuri ulos ikkunasta ja näin korkealla taivaalla kolme lintujen auraa; olivat niin kaukana, etten erottanut, mitä lintuja ne olivat. Ohuena nauhana ne liikkuivat eteenpäin. Muodostelmat elivät koko ajan vähän; vetovastuuta vaihdeltiin. Kauniisti lipuen ne hävisivät horisonttiin. Luonnon rytmien mukaan ne tietävät, että on lähdettävä lämpimämpään. Pieni haikeus syntyi mielessä niitä katsellessa, vaikka tulevathan ne takaisin keväällä. Lähtöjen hetkissä on aina haikeutta, olipa sitten kyse minkälaisesta lähdöstä tahansa. Vaikka lintujen syysmuutto tuo haikeutta, ne viestivät myös lupausta tulevasta keväästä aikanaan. Mieleni pysähtyi todistamaan elämän kauneutta.

Joskus tarvitsemme voimakasta ravistelua, että luutuneet asenteemme ja pinttyneet ajatuksemme alkavat muuttua. Saatamme kohdata elämässämme vaikeita, suuria muutoksia. Tällaiset mullistukset yleensä muuttavat asenteitamme radikaalisti. Sanotaan, että haasteissa on siunauksensa. Kokemuksen hetkellä ei välttämättä asiaa näe, koska tunteet ja käsiteltävät asiat myllertävät, mutta kun aikaa kuluu, voi nähdä muutoksen myönteisenä. Jospa voisi muutoksen hetkellä myöntää tapahtuneen ja elää sen läpi kieltämättä mitään, koska silloin ei jää tilanteesta ihmisen henkiseen ja fyysiseen "varastoon" vanhaa kuormaa, vaan se voi täyttyä uusilla ja erilaisilla asenteilla. Tätähän se on se nyt-hetkessä eläminen.

"Elämän rakentaminen uudestaan ei ole vaikeaa. Riittää kun tietää olevansa yhtä vahva kuin ennenkin ja osaa käyttää tuota tietoa hyödyksi",  Viides vuori, Paulo Coelho.