Tänään sain lukea päivän lehdestä tekstiviestipalstalta kysymyksen, jossa joku kaipasi katuvalojen sytyttämistä, kun ovat olleet pimeänä jo jonkin aikaa. Tästä ajatukseni alkoivatkin liikkua. Meillä on jotenkin ollut ja vieläkin on tapana, kysyä asioita kaikilta muilta, mutta ei siltä tai niiltä, jotka voisivat asiaan vaikuttaa. On vain kysymys puhelinsoitosta kaupungille ko. asiaa hoitavalle henkilölle. Yksinkertaisesti voisi kysyä:"Voisitteko hoitaa katuvalojen kunnostamisen?". Mikä siinä mahtaa olla niin vaikeaa? Kaikki eivät vielä osaa suoraan kysyä tai antaa palautetta. On hyvinkin hienoa antaa lehden kautta kiitosta ja onkin erittäin ymmärrettävää, mutta toivottavasti asiasta on jo heti paikan päällä kiitetty henkilöä, joka on kiitoksen kohteena. Samoin on myös toisenlaisen kritiikin laita. Jos on jotakin huomauttamista, sen voi lausua heti. Varmaa on, että sanomattomat "valitukset" jäävät ajatuksiin kiertämään ja kasvattavat suurempaa kehää ja yleensä siitä jaetaan vielä lähiympäristöönkin negatiivista energiaa.
Meidän olisi hyvä opetella hoitamaan asioita suoraan eikä kolmansien tahojen kautta. Kysyä suoraan ja vastata suoraan. Olin nuorempana työpaikassa, jossa eräs henkilö puhui asiat hyvin suoraan ja kaunistelematta. Hän saattoi kahvipöytä keskutelussa nolata ja haukkua toisen henkilön ominaisuuksia. Tällaista suoruutta en todellakaan tarkoita, vaan puhetta, jossa asia on asiana ilman sen tekijän henkilökohtaisia ominaisuuksia ja kielenkäyttö on asiallista, mutta voi silti olla tunteikasta.
Syvällisemmin ajatellen meillä puhumisen kulttuuri on "hiljaista". On opittu pitämään "mölyt mahassa". Kaikkea voi ja saa opetella, puhumistakin. Kun oppii sanomaan ääneen sen, minkä kokee tarpeelliseksi, voi huomata energiatasonsa nousevan, koska puhumattomat asiat sitovat energiaa ja tukkivat sen kehoon.
Puhua totuudellisesti ja kuunnella keskittyneesti on aitoa kommunikointia. Sydämessä syntyvät sanat levittävät ääneen lausuttaessa rakkaudellista energiaa.
"Vastaa älykkäästi myös typerään kohteluun", Laotse (500-luku eKr.), taolaisuuden perustaja.