Kuukausi: elokuu 2012

Viime viikonloppuna maalasin elämäni ensimmäiset kolme taulua. Olin Kaija Juurikkalan vetämällä flow-kurssilla kolmentoista muun naisen kanssa. Ideana oli maalata intuitiivisesti kolme taulua, joista muodostui sielun fresko. Kun on vapaa suorituspaineista, syntyy jotakin ainutlaatuista ja hyvin henkilökohtaista ja syvältä sielusta kumpuavaa. Jokainen sai oman "näyttelyn". Jokaisen kolme maalausta laitettiin kerrallaan esille ja muut kertoivat tuntemuksiaan, näkemyksiään niistä. Hyvin voimakkaita energioita oli liikkeellä; naurua, kyyneleitä, oivalluksia ja kiitollisuutta...En pysty sanoin kuvaamaan sitä ilmapiiriä, joka vallitsi siellä..suurta rakkautta, ykseyttä...

Menin sinne innokkaana, vähän pelokkaanakin ja tulin takaisin eheämpänä, muuttuneena.

Elämä on kuin palapeli. Etsit ja sovittelet palasia. Jotkut loksahtavat helposti kohdalleen. Toisia palasia saa hakea kauan. Niitä löytyy aina, kun alkaa etsiä ja mitä täydemmäksi palapeliäsi saat, sitä tasapainoisempaa ja täydempää elämää vietät.  Joskus löytyy vain pieni palanen, mutta sekin on tärkeä. Joskus löytyy valtava palanen ja koet ehkä suuria muutoksia, mutta sekin palanen löytää paikkansa. Jokaisella on oma palapelinsä ja jokainen kokoaa sitä omaa tahtiansa, mutta tavoite on kaikilla sama. Saada palapeli valmiiksi. Silti joku voi jättää kokoamisen kesken, ei halua kehittyä tai pelkää muutosta. Se olkoon hänen päätöksensä ja silloin muut eivät voi koota hänen palapeliään. Se jää siihen sillä kertaa...aina voi jatkaa, jos haluaa; tässä elämässä tai seuraavassa.

Kiitollisena toivotan hyvää viikonloppua kaikille!

TERVETULOA!

Huomenna torstaina 9.8. on hoitotilani viralliset avajaiset klo 12-18. Kultainen Majakka avaa ovensa. Tarjolla on kahvia, teetä, mehua ja pientä purtavaa. Jos kuulet kutsun, tule tapaamaan minua.

Onnellisen odotuksen vallassa toivon tapaavani sinut! 

Joskus ajattelin, että on olemassa joku tietty onnellisuudentaso ja kun sen saavuttaa, loppuvat myös murheet ja huolet. Ei se mene niin, vaan mitä enemmän löydät itsestäsi oman minuutesi aitoja palasia, sitä rauhallisemmin, rakastavammin, myötätuntoisemmin voit kohdat maailman kaaoksen.  Eihän elämästä haasteet lopu, vaan oma suhtautuminen niihin muuttuu ja silloin ovatkin haasteet elämän oppiläksyjä, jotka vievät sinua eteenpäin sisäisen tasapainon tilassa. On hyvä muistaa myös vetovoimanlaki; samankaltainen vetää puoleensa samankaltaista.

Onnellista viikonloppua!

Aloin tänä aamuna pohtia aihetta henkinen hyvinvointi ja fyysinen terveys. Tämäkin aihe on todella laaja, mutta mietin, että voin lyhyesti ja yksinkertaisesti tätä hieman kommentoida.  Se perusta, mikä antaa ihmiselle voimaa hoitaa arkipäiväänsä, sisältää henkisen hyvinvoinnin ja fyysisen terveyden.  Onko ne kenelläkään täydellisiä? Sitä en lähde nyt miettimään, vaan sitä ajattelin, että ulkoinen olemus ja ulkoiset elämän puitteet ovat ne, joita monelta taholta korostetaan. Onnellisuus lähtee sisältäpäin. Siltikin ulkoinen olemus on tärkeä, koska puhtaus on puoli ruokaa.  Puhtaudesta ja siisteydestä huolehtiminen tuo hyvää oloa ja terveyttäkin. Jos ulkoisesta olemuksesta huolehditaan sisäisen hyvinvoinnin kustannuksella, voi pohtia, että pitäisikö suuntaa vaihtaa; sisältä ulospäin. Kyllähän pieni pintaremontti näyttää hyvältä ja ehkä vaikuttaakin jonkin aikaa, mutta isompi remontti täytyy aina aloittaa sisätiloista. Niistä monista kerroksista, joilla ihminen on joutunut kuorruttamaan itsensä selvitäkseen päivästä toiseen.  Aivan kuin vanha talo, josta puretaan kaikki vanha ja kulunut ja jätetään jäljelle perusrunko, joka on säilynyt vuosien saatossa. Se on se perusta, ydin, jonka varaan aletaan rakentamaan uutta, ehompaa taloa. Aivan kuin meillä ihmisillä sisällämme on ydin, sielu, joka on ollut siellä syntymästä asti. Sielulla on mahdollisuutensa kasvaa ja kehittyä, oppia elämästä ja sitä kautta tuoda onnellisuutta ihmiseen.

Monesti sairaus ja erilaiset kiputilat koetaan sellaisina ongelmina, että ne ovat tulleet jäädäkseen. Voisiko niitäkin ajatella merkkeinä siitä, että täytyisi tehdä joitakin muutoksia elämässä.  On hyvä pohtia erilaisia vaihtoehtoja eikä ehkä jäädä kiinni vain yhteen. Jospa kerrankin pysähtyisi miettimään uudella tavalla, että mitä voisin tehdä, jotta olisin onnellisempi?  Tällä en tarkoita, että alkaisi tuijottaa sitä yhtä kohtaa vatsan yläpuolella, koska se johtaa useimmiten löytämään vikoja ulkopuolelta, vaan onko jotakin, jonka voisin tehdä eri tavalla kuin ennen.  Ulkomaailma on heijastusta sisäisestä maailmasta. Jos on jatkuvasti tyytymätön kaikkeen, voisi miettiä, miksi? Miksi minä saan aina epäystävällistä kohtelua? Olenko itse aina epäkohtelias? Voisi aloittaa miettimällä ratkaisuja niihin asioihin, jotka tuovat mukanaan hankaluuksia, ahdistusta, valittamista.  Jokaisen ihmisen elämä on ainutlaatuinen, siksi tämäkin pohdinta on yleisluontoista ja herättävää, eikä varmasti kaikenkattavaa. Eihän Roomaakaan rakennettu päivässä, mutta ei olisi rakennettu ollenkaan, jos ei jostain olisi aloitettu.

Kenenkään sairauksia ja vastoinkäymisiä aliarvioimatta, uskon, että aina jotakin sellaista, josta voisi aloittaa muuttaa elämäänsä positiivisempaan suuntaan. Minä uskon, että aina on toivoa.